Tietoyhteiskunta – Mihin pyrimme aikuisten oppimisella?

Varat on ohjattava alueellisille ”voimanpesille”, jotka voivat edistää paikallisen työ- ja elinkeinoelämän, oppilaitosten ja muiden koulutusalan toimijoiden välistä yhteistyötä.

Kirjassa pohditaan niin sanotun osaamisuudistuksen jälkeistä kehitystä. Tämä uusi mahdollisuus uuteen osaamiseen esiteltiin Norjassa 1990-luvun lopussa  (NOU 25/1997).

Tämän vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä aikuisten elinikäinen oppiminen laaja-alaisena yhteiskunnallisena toimintana on unohtunut täysin. Osaamisyhteiskunnasta puhutaan nykyään pikemminkin elitistis-taloudellisesta näkökulmasta Internetin ja niin sanotun tietotekniikan vallankumouksen yhteydessä. OECD:n näkökulmasta elinikäinen oppiminen tuntuu liittyvän etupäässä lasten ja nuorten perusopetukseen, jonka vaikutus kestää koko loppuelämän.

Osaamisuudistus – uusi mahdollisuus uuteen osaamiseen

Norjan vuoden 1997 osaamisuudistuksen tuli tarjota uusi mahdollisuus aikuisten osaamisen kehittämiseen uudella vuosituhannella. Seurattuamme uudistuksen suunnittelua ja toteutusta läheltä olemme sitä mieltä, ettei aikuisten vuoro koskaan tullut.

Olemme havainneet muiden ajattelevan samoin. Työväenpuolueen periaateohjelmassa 2009–2013 sanotaan, että puolue aikoo arvioida, millainen vaikutus on ollut toimenpiteillä, jotka toteutettiin sen jälkeen, kun jatko- ja täydennyskoulutuspolitiikkaa tarkistettiin 1990-luvulla, ja arvioida uuden kokonaisvaltaisen panostuksen tarvetta.

Myös sähkö- ja tietotekniikka-alan ammattiliitto EL & IT Forbundet ilmoittaa, että jatko- ja täydennyskoulutusuudistuksesta on huolehdittava Norjan LO:n seuraavalla liittokokouskaudella ja että sitä on tarkasteltava ennen kaikkea koulutusvapaarahoituksen näkökulmasta.

Työnantajajärjestö Abelia/NHO:n pääanalyytikko Rune Foshaug kommentoi tilastokeskuksen lukuja arvonluomisesta Norjassa. Hän toteaa Aftenpostenille, että Internetin kehitykseen ja 1990-luvun ”tietotekniseen vallankumoukseen” liittyvä osaamisalan esiinmarssi on johtanut useisiin uusiin elinkeinoihin ja että nyt tulisi panostaa koulutukseen uuden elinkeinoelämän selkärankana.

Ideat, ehdotukset ja kokemukset on syytä kaivaa taas esiin. Erityisen tärkeää on selvittää nykytilanne, jotta voitaisiin kehittää uutta luovaa, laaja-alaista ja tärkeää yhteiskunnallista panostusta.

Koulutus-, työelämä- ja yhteiskuntauudistus

Uudistus tapahtui aikana, jolloin vaikutusvaltaiset kansainväliset järjestöt kuten OECD ja UNESCO korostivat osaamista sekä yksilön etuna että keinona ratkaista isoja ja hankalia työelämän ja yhteiskunnan haasteita. Vuosi 1996  oli elinikäisen oppimisen vuosi, ja EU esitteli vision osaamisyhteiskunnasta raportissa Teaching and Learning – Towards the Learning Society.

Tiivistetysti voidaan sanoa, että panostaminen aikuisten oppimiseen ja elinikäiseen oppimiseen liittyy seuraaviin seikkoihin:
•  tiedon määrän dramaattinen kasvu ja jatkuva päivittyminen
•  sosiaalisten erojen kaventaminen
•  arvonluominen ja talouskehitys
•  välineen tarjoaminen yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja elämänhallintaan
•  identiteetin ja itsetunnon vahvistaminen.

Osaamisuudistuksen lähtökohtana ja pääteemana oli työelämän tarpeet ja haasteet globaalistuvassa maailmassa, jossa norjalaisyritysten kilpailuetu oli tiedon, osaamisen ja innovaation varassa.

Meidän on siis pätevöidyttävä koko työuramme ajan. Panostus on lisäksi yhdistettävä entistä osallistavampaan ja kehittävämpään työelämään. Osaamisen kehittäminen on ratkaisevan tärkeää osallistamisen onnistumiselle.

Koska aikuisia on mahdotonta erotella yksilöinä, työntekijöinä ja kansalaisina, osaamisuudistus oli käytännössä sekä koulutusuudistus, työelämän uudistus että yhteiskunnallinen uudistus.

Kymmenen teesiä aikuisten oppimisesta

Kokemusten ja aikuisten oppimista koskevan teoreettisen ja käytännön tiedon nojalla esittelemme kymmenen teesiä, jotka voivat toimia ohjaus- ja suunnistuspisteinä uusille panostuksille aikuisten oppimiseen:
•  Aikuisten oppimisen lähtökohtana on perustuttava omaan työhön.
•  Panostus aikuisten oppimiseen edellyttää järeitä otteita.
•  Aikuisten oppimista liiketoiminta-alueena on vahvistettava lisäämällä T&K-panostuksia.
•  Aikuisten oppimista on esiteltävä ja ammattimaistettava.
•  Työssä on noudatettava läheisyysperiaatetta.
•  Aikuisten oppimisjärjestelmä edellyttää paikallisia vauhdittajia.
•  Yhteistyö ja verkostoituminen ovat onnistumisen edellytyksiä.
•  Panostus aikuisten oppimiseen edellyttää resurssien uudelleen kohdentamista ja lisäämistä.
•  Aikuisten oppiminen on integroitava oppilaitosten työhön.
•  Aikuisten oppiminen on nähtävä kokonaisuutena.

Paneutuminen yksittäisiin teeseihin ei ole mahdollista tässä artikkelissa, mutta kaiken kaikkiaan niiden voi sanoa ilmentävän sitä, että yhteiskunnan on otettava enemmän vastuuta aikuisten oppimisen järjestämisestä tietoyhteiskunnassa.

Laaja yhteiskunnallinen vastuu edellyttää poliittisia aloitteita

Aikuisten oppimistarjonnan järjestäminen elinikäisen oppimisen näkökulmasta on yhteiskunnan mutta ei välttämättä pelkästään koulutussektorin vastuu. Se kuuluu myös työelämälle. Väitän, että vastuu aikuisten oppimisen järjestämisestä tulee siirtää tietoministeriöltä jollekin toiselle hallinnonalalle. Varat on hankittava sektoreilta, jotka järjestävät kursseja ja opetusta – esimerkiksi NAVilta – ja koottava aikuisten oppimisen voimanpesäksi. Varat on ohjattava alueellisille voimanpesille, jotka voivat edistää paikallisen työ- ja elinkeinoelämän, oppilaitosten ja muiden koulutusalan toimijoiden välistä yhteistyötä. Tällaisen ajattelun poliittinen ja käytännön suunnittelu haastaa vaikean pelin eri toimijat sekoittamaan pakan uudelleen ja aloittamaan pelin alusta. On siis aika antaa uudelle osaamiselle uusi mahdollisuus.