Työmarkkinoiden liikkuvuus suurinta Norjassa ja Tanskassa

Tutkimuksessa perehdytään työmarkkinoiden liikkuvuuteen neljässä Pohjoismaassa. Tutkimuksen mukaan Tanskalle on tunnusomaista suuri liikkuvuus esimerkiksi työllisyyden ja työttömyyden, eri työpaikkojen sekä eri ammattien välillä. Myös Norjan työmarkkinoilla esiintyy suhteellisen paljon erityyppistä liikkuvuutta, etenkin liikkuvuutta työttömyydestä työllisyyteen. Suomessa ja Ruotsissa liikkuvuus on yleisesti ottaen alhaisempaa kuin Norjassa ja Tanskassa. Tutkimuksessa tarkastellaan liikkuvuutta vuosina 2000–2006, ja se pohjautuu työvoimatutkimuksia varten tehtyihin paneelitutkimuksiin, joiden avulla on selvitetty liikkuvuutta.

Viime vuosikymmeninä on herätty pohtimaan sitä, miten työmarkkina- ja hyvinvointialan järjestelmät tulisi organisoida työmarkkinoiden liikkuvuuden helpottamiseksi. Pohdinnoissa on keskitytty työsuhdeturvaan, työttömyysvakuutuksen tasoon ja sisältöön, aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan sekä mahdollisesti myös elinikäiseen oppimiseen, kuten aikuiskoulutukseen.

Etenkin viime vuosina on nostettu esiin joustoturvamalli, jonka sanotaan voivan lisätä sekä joustavuutta että turvaa työmarkkinoilla. Tanskaa pidetään ehkä parhaana esimerkkinä maasta, joka on onnistunut luomaan joustoturvan leimaamat työmarkkinat. Tanskan joustoturvamalliin kohdistuvan kiinnostuksen vanavedessä on kuitenkin alettu kysyä, onko joustoturva yksinomaan tanskalainen ilmiö vai onko se tunnusomaista myös muille Pohjoismaille.

Monissa eri maiden kansallisia joustoturvaprofiileja tarkastelevissa kansainvälisissä tutkimuksissa Pohjoismaiden väliltä löydetään niin paljon yhtäläisyyksiä, että maat voidaan niputtaa yhdeksi ryhmäksi. Tutkittaessa hyvinvointi- ja työmarkkina-alan järjestelmiä tarkemmin löydetään kuitenkin myös eroja, jotka voivat vaikuttaa työmarkkinoiden joustavuuteen ja turvaan. Tanskalle on tunnusomaista heikko työsuhdeturva, antelias työttömyysvakuutus ja tuntuva panostus aktiivisiin työmarkkinapoliittisiin toimenpiteisiin. Ainoastaan elinikäisen oppimisen suhteen Ruotsi on kutakuinkin yhtä kunnianhimoinen kuin Tanska. Tanskan työmarkkina-alan järjestelmien yhdistelmä on näin ollen hyvin omalaatuinen myös pohjoismaisesta näkökulmasta katsottuna.

Tutkimuksessa keskitytään liikkuvuuteen, joten sen keskiössä on etenkin joustoturva-käsitteen joustavuusnäkökulma. Tutkimuksessa on haettu vastausta seuraaviin pääkysymyksiin:

• Kuinka laajalti liikkuvuuden eri muotoja esiintyy työmarkkinoilla ja miten eri ryhmät (kuten naiset, miehet ja eri ikäryhmät) eroavat liikkuvuuden osalta toisistaan?
• Mitkä tekijät vaikuttavat yksilön taipumukseen liikkua työmarkkinoilla?
• Miten voidaan selittää työmarkkinoiden liikkuvuuden kansalliset erot? Millainen merkitys on institutionaalisilla puitteilla, kuten työsuhdeturvaa koskevilla säännöillä?

Tutkimuksessa on keskitytty liikkuvuuden kolmeen yleiseen muotoon työmarkkinoilla:

• Liikkuvuus työllisyyden, työttömyyden ja työvoiman ulkopuolella olemisen välillä.
• Liikkuvuus niin kutsuttuihin epätyypillisiin töihin eli määräaikaisiin ja osa-aikaisiin työsuhteisiin sekä niistä pois.
• Liikkuvuus työpaikkojen, ammattien ja toimialojen välillä.

Tutkimuksessa ei tarkastella maantieteellistä liikkuvuutta. Tutkimuksessa analysoitu empiirinen aineisto koostuu neljän Pohjoismaan työvoimatutkimuksista. Ne on koottu yhteiseen tietomatriisiin, jossa on säilytetty työvoimatutkimusten paneelirakenne. Useimmissa tapauksissa kahden tutkittavan kohteen välistä liikkuvuutta tutkitaan 12 kuukauden välein.

Nuorten liikkuvuus suurempaa

Ensimmäisenä on tutkittu liikkuvuutta työllisyyden, työttömyyden ja työvoiman ulkopuolella olemisen välillä.

Kaksi tärkeintä tämäntyyppiseen liikkuvuuteen vaikuttavaa tekijää ovat ikä ja työsopimuksen tyyppi. Useimmissa tapauksissa nuorten liikkuvuus on suurempaa kuin vanhempien. Määräaikaisella työsopimuksella palkatut näyttävät liikkuvan työllisyydestä työttömyyteen tai putoavan työvoiman ulkopuolelle yleisemmin kuin henkilöt, joilla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus.

Vertailtaessa Pohjoismaita toisiinsa voidaan todeta, että henkilöllä on suurin todennäköisyys liikkua työllisyydestä työttömyyteen Tanskassa. Suurin todennäköisyys liikkua työttömyydestä työllisyyteen on sitä vastoin Norjassa. Lähtötilanteessa kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella olevat liikkuvat kuitenkin usein työllisyyteen Tanskassa. Tähän kategoriaan kuuluva liikkuvuus on pääsääntöisesti alhaisinta Ruotsissa.

Myös työpaikkojen, ammattien ja toimialojen välinen liikkuvuus on suurinta Tanskassa. Tämä koskee etenkin liikkuvuutta työpaikkojen ja ammattien välillä. Toimialojen välisessä liikkuvuudessa maiden keskinäiset erot ovat pienemmät, mutta Tanskassa tätäkin liikkuvuutta esiintyy eniten. Suomessa ja Ruotsissa tämäntyyppinen liikkuvuus on yleisesti ottaen alhaisinta. Ikä ja työsopimuksen tyyppi vaikuttavat ratkaisevasti myös tämäntyyppiseen liikkuvuuteen.

Maiden välillä on paljon eroja määräaikaisten työsopimusten käytössä työmarkkinoilla. Määräaikaisten työsopimusten osuus on suurin Suomessa ja Ruotsissa. Analyysit osoittavat, että tämäntyyppinen työsopimus on useimmiten nuorilla, ulkomailla syntyneillä ja palvelusektorilla toimivilla. Henkilöt, jotka työllistyvät oltuaan työttömänä tai kokonaan työvoiman ulkopuolella, joutuvat määräaikaiseen työsuhteeseen todennäköisimmin Suomessa ja Ruotsissa. Näissä kahdessa maassa henkilöllä on myös pienin todennäköisyys liikkua määräaikaisesta työsuhteesta toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Norjassa todennäköisyys tähän on suurin.

Viimeinen tutkimuksessa tarkasteltu liikkuvuuden muoto on liikkuvuus kokoaikaisen ja osa-aikaisen työsuhteen välillä. Myös tässä on selviä eroja. Osa-aikaiset työsuhteet ovat yleisimpiä Norjassa, missä osa-aikaisessa työsuhteessa on 25–30 prosenttia työllisistä. Suomessa osa-aikaisessa työsuhteessa on vain 10–15 prosenttia, Tanskassa ja Ruotsissa puolestaan 20–25 prosenttia. Kuten odottaa saattaa, Norjassa pääsee myös todennäköisimmin osa-aikaiseen työsuhteeseen, jos on ollut työttömänä vuotta aikaisemmin. Osa-aikaisella työntekijällä on pienin riski jäädä työttömäksi tai työvoiman ulkopuolelle Ruotsissa. Suurin riski joutua työttömäksi on Tanskassa ja kokonaan työvoiman ulkopuolelle Suomessa.

Tanska erottuu muista Pohjoismaista

Tutkimuksen tärkein päätelmä on, että Tanskalla on myös Pohjoismaiden näkökulmasta katsottuna hyvin omalaatuinen työmarkkina-alan järjestelmien yhdistelmä. Tämä joustoturvajärjestelmä nivoutuu työmarkkinoiden korkeaan liikkuvuuteen. Tutkimuksen nojalla ei kuitenkaan voi päätellä, miten paljon järjestelmät tarkalleen ottaen vaikuttavat liikkuvuuteen. Tanskan heikko työsuhdeturva on silti todennäköisesti hyvin ratkaiseva tekijä. Se lisää työntekijän riskiä menettää työpaikkansa, mikä puolestaan kasvattaa tietyntyyppisen liikkuvuuden riskiä. Kun tähän yhdistetään työmarkkinoiden turvaa lisäävät antelias työttömyysvakuutus ja aktiivisten toimenpiteiden laajamittainen käyttö, taipumus vapaaehtoiseen liikkuvuuteen, kuten työpaikan vaihtamiseen, kasvaa.

Muut kolme maata eroavat tarkastelun kohteena olleella ajanjaksolla Tanskan joustoturvajärjestelmästä monella tavoin. Norjassa ja Ruotsissa on huomattavasti tiukempi työsuhdeturva, Suomessa ja Norjassa on kitsaampi työttömyysvakuutus ja Suomi panostaa vähiten aktiivisiin toimenpiteisiin työtöntä kohti.

Tutkimus osoittaa, että työmarkkinoiden liikkuvuus on suhteellisen suurta myös Norjassa. Tämä voi selittyä osittain sillä, että Norjan talous on ollut vahva jo vuosien ajan. Norjan työmarkkinoiden liikkuvuutta voitaneen pitää tyypillisenä työmarkkinoille, joilla vallitsee lähestulkoon täystyöllisyys.

Suomessa ja Ruotsissa liikkuvuus on alhaisempaa kuin Tanskassa ja Norjassa useimpien tarkasteltujen liikkuvuusmuotojen osalta myös sen jälkeen, kun työttömyystaso ynnä muut tekijät on tarkistettu tilastollisesti. Tämä voi selittyä institutionaalisilla olosuhteilla: etenkin Ruotsin työsuhdeturvan sisältö ja Suomen suhteellinen alhainen panostus aktiivisiin toimenpiteisiin voivat vaikuttaa tietyntyyppisiin liikkuvuusmalleihin. Alhaisen liikkuvuuden syinä voivat olla myös maita 1990-luvulla koetelleiden työttömyyskriisien jälkivaikutukset sekä se, että Suomen ja Ruotsin työmarkkinat ovat yleisesti ottaen turvattomammat kuin Tanskan ja Norjan työmarkkinat.