IMF ja ILO pyrkivät yhdessä vähentämään työttömyyttä

ILO on YK:n alainen työelämäalan asiantuntijaelin, jossa ovat edustettuina myös ammattiyhdistykset ja työnantajat. Järjestöä johtava Juan Somavia on huolissaan varsinkin työllisyydestä. ILOn laskelmien mukaan työttömien määrä on kasvanut vuodesta 2007 lähtien 30 miljoonalla. Yhteensä maailmassa on nyt työttömänä 210 miljoonaa ihmistä.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF taas on finanssimaailman palokunta, joka tulee hätiin kriisien puhjetessa. Sen tehtävänä on palauttaa muiden maiden luottamus myöntämällä jollekin maalle hätälainoja.

IMF tunnetaan kovista lainaehdoistaan. Yhtenä esimerkkinä on Kreikka, jonka pääministeri George Papandreou osallistui Oslon-konferenssiin yhdessä espanjalaisen virkaveljensä José Zapateron ja Liberian presidentin Ellen Johnson-Sirleafin kanssa.

EU ja IMF ovat yhdessä myöntäneet Kreikalle 110 miljardin euron lainan, joka maksetaan kolmen vuoden aikana. Lainan ehtona on muun muassa Kreikan talouspolitiikan niin perinpohjainen uudistaminen, ettei moista ole nähty nyky-Euroopassa.

Kreikan valtion talousarvion alijäämä oli vuonna 2009 yhteensä 13,6 prosenttia, mutta se on puristettava alle kolmen prosentin. Jotta tämä onnistuisi, eläkeikää on nostettava useilla vuosilla, veroja on korotettava, ja julkisen sektorin työntekijöiden on luovuttava vuosittain saamastaan kahdesta ylimääräisestä kuukausipalkasta. IMF:n mukaan kasvu on mahdollista vain, jos valtiontalous saadaan jälleen tasapainoon.

– Kreikan kansalaisten ei tarvitse pelätä IMF:ää. Meidän tehtävänämme on auttaa heitä, IMF:n johtaja Dominique Strauss-Kahn sanoo.

Niinpä ei ollutkaan yllättävää, että näiden kahden järjestön ensimmäisen yhteiskonferenssin aiheina olivat työllisyys ja kasvu. Kolmantena teemana oli sosiaalinen yhteenkuuluvuus, jolla tarkoitetaan yhteiskuntaa koossapitäviä tekijöitä.

Jos työntekijöitä ei oteta mukaan päättämään valtiontalouden tasapainottamisesta, toimenpiteiden toteutuminen saattaa vaarantua merkittävästi. Lakot ja muut toimet voivat lamauttaa maan. Jos osaa ihmisistä koetellaan suhteettoman kovasti, he menettävät uskonsa demokratiaan.

ILOn ja IMF:n konferenssi järjestettiin vain paria päivää ennen kuin tuli kuluneeksi tasan kaksi vuotta amerikkalaisen Lehman Brothers -investointipankin konkurssista 15. syyskuuta 2008. Siitä on tullut finanssikriisin symbolinen alkamispäivä.

Työllisyydestä, sosiaaliasioista ja osallisuudesta vastaava EU-komissaari László Andor varoitti kriisin mahdollisista seurauksista:

– Vuodesta  2008 tuli rahoitusalan yrityksille annus horribilis, kammottava vuosi. Tämä johti siihen, että vuodesta 2009 tuli kammottava vuosi talouskasvulle, kun OECD-maihin iski voimakas taantuma. Vuodesta 2010 taas tuli työttömyyden annus horribilis. Seitsemän miljoonaa ihmistä on jäänyt kriisin seurauksena työttömäksi pelkästään EU:ssa.

– Jos emme onnistu puuttumaan asiaan nyt ja vaikuttamaan kehitykseen, vuodesta 2011 voi tulla sosiaalisen yhteenkuuluvuuden annus horribilis, hän sanoi.

ILO ja IMF viittaavat ennen konferenssia laatimassaan yhteisessä asiakirjassa tutkimuksiin, joiden mukaan työttömyys aiheuttaa taloudellisia ja sosiaalisia arpia, jotka voivat näkyä vuosikymmeniä. Tämän lisäksi se vaikuttaa yhteiskunnan instituutioiden luotettavuuteen. Nuoret, jotka kokevat taantuman 18–25-vuotiaina, pitävät yhteiskuntaa epäoikeudenmukaisempana kuin muut ja kokevat ponnistelun hyödyttömäksi.

”Yhteensä 69 maan tietojen pohjalta tehdyt tutkimukset osoittavat, että työttömyys johtaa kielteiseen demokratianäkemykseen ja lisää omavaltaisten johtajien kaipuuta”, asiakirjassa todetaan.

”Suuri ja pitkällinen työttömyys uhkaa siten nykyisten demokratioiden vakautta ja jarruttaa uusien demokratioiden kehitystä poliittisia muutoksia kokevissa maissa.”

Nämä ovat painavia sanoja, jotka osoittavat nykyisten instituutioiden alkaneen ymmärtää, etteivät ne voi enää työskennellä toisistaan riippumatta.

Kun valuuttarahaston Dominique Strauss-Kahn summasi konferenssin annin, hän totesi vieneen ”aivan liian kauan, ennen kuin saimme tällaisen yhteyden ILOon”.

– Tästä konferenssista opimme ainakin sen, että kasvu on hyvästä ja että ilman sitä ei luonnollisesti voida tehdä mitään. Silti lienee hyvin naiivia uskoa siihen, että pelkkä kasvu tarjoaisi meille tarvitsemamme työpaikat.

– Toinen opetus on se, että sosiaalisen turvaverkon konseptia on kehitettävä yhä. ILOn kanssa käymiemme keskustelujen pohjalta tiesimme, että tämä on ILOlle päivänselvä käsite. Huomasimme kuitenkin myös, että ILOn mukaan sosiaalista turvaverkkoa tulisi kehittää osana kestävää makrotaloutta.

Väkinäisyydestään huolimatta tuo on ehkä suorin rakkaudentunnustus, jonka IMF:n johtaja voi esittää ILOn kaltaiselle järjestölle.