Laval-oikeudenkäynnin kolmas näytös – Ruotsin työtuomioistuin määräsi isot korvaukset liiton maksettavaksi

Ruotsalainen Laval-juttu on herättänyt viime vuosina suurta huomiota sekä Ruotsissa että muualla Euroopassa. Juttu sai alkunsa, kun Ruotsin rakennustyöläisten liitto julisti työsulun vaxholmilaiselle koulutyömaalle rakennusurakan saaneen latvialaisen rakennusurakoitsijan Laval un partneri Ltd:n kieltäydyttyä allekirjoittamasta työehtosopimusta rakennusliiton kanssa liiton asettamin ehdoin. Kiista johti siihen, että latvialaiset rakennustyöläiset joutuivat palaamaan kotiin ja yhtiö meni konkurssiin.

Juttu vietiin Ruotsin työtuomioistuimeen (AD). Tuomioistuin totesi liiton työtaistelutoimien olleen täysin Ruotsin työoikeuden mukaisia mutta mahdollisesti ristiriidassa EU-oikeuden kanssa. Jos ruotsalainen tuomioistuin käsittelee EU-oikeuden tulkintaan liittyviä epäselviä asioita, sen tulee pyytää EU-tuomioistuimelta ennakkopäätös EU-lainsäädännön tulkinnasta. Ruotsin työtuomioistuin lähetti EU-tuomioistuimelle pitkän listan kysymyksiä, jotka liittyivät erityisesti lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin tulkintaan ja niin sanottuun Lex Britanniaan. Lex Britannia on myötämääräämislakiin sisältyvä määräys, jonka lähtökohtana on se, että ruotsalainen ammattiliitto voi ryhtyä työtaistelutoimiin ulkomaista yritystä vastaan, vaikka yritys olisi ulkomaisen työehtosopimuksen piirissä.

Toinen näytös esitettiin EU-tuomioistuimessa, joka antoi päätöksensä 17. joulukuuta 2007. Tuomioistuin totesi, että lähetettyjä työntekijöitä koskeva direktiivi oli pantu Ruotsissa täytäntöön erittäin puutteellisesti ja että liiton työtaistelutoimet olivat ristiriidassa EU-oikeuden kanssa. Tuomioistuin ratkaisi asian yksityiskohtaisesti, ja Ruotsin hallitus käynnisti suuren Laval-tutkimuksen korjatakseen lainsäädäntönsä EU-oikeuden vaatimusten mukaiseksi. Selvityksen seurauksena Ruotsissa on nyt tehty lakiehdotus, jonka on tarkoitus tulla voimaan 1. huhtikuuta 2010.

Kolmas näytös esitettiin Ruotsin työtuomioistuimessa, joka jatkoi asian käsittelyä. Oli selvää, että työnantajapuoli ja Laval voittaisivat kiistan, mutta tuomioistuimen ratkaistavana oli vielä useita kysymyksiä. Tärkein niistä oli vahingonkorvausvastuu. Onko liiton maksettava korvauksia työtaistelutoimien vastapuolelle aiheuttamasta haitasta?

Tuomioistuimessa esitetyt vaateet

EU-tuomioistuimessa saavutettu menestys oli rohkaissut Lavalia korottamaan vahingonkorvausvaatimustaan. Se vaati vastapuolelta nyt yhteensä lähes kolmea miljoonaa kruunua sekä oikeudenkäyntikustannusten korvaamista.

Suuri periaatekysymys oli siis se, voiko yksittäinen osapuoli, ammattiliitto, joutua korvausvastuuseen EU-oikeuden rikkomisesta ryhdyttyään työtaistelutoimiin, jotka olivat ristiriidassa EU-lainsäädännön kanssa. Työnantajapuolen mielestä vahingonkorvausvelvollisuus syntyi sekä Ruotsin myötämääräämislain (siinä muodossa kuin se oli EU-tuomioistuimen hylättyä niin sanotun Lex Britannian) että EU-oikeuden nojalla. 

Ruotsin ammattiliitot kiistivät vahingonkorvausvaatimuksen. Työtaistelutoimien myönnetään olevan selkeästi EU-oikeuden vastaisia, minkä EU-tuomioistuin oli siis todennut. Vahingonkorvausvaatimus kiistetään kahdella perusteella. Ensinnäkin Ruotsin lakia ei katsota rikotun, koska työsulun aikana voimassa ollutta lakia oli noudatettu. Sen vuoksi virheeseen ei ollut syypää liitto, vaan ennen kaikkea Ruotsin valtio, joka oli pitänyt voimassa unionin lainsäädännön vastaisen Lex Britannian. Toiseksi EU-oikeus ei tue liiton käsityksen mukaan korvausvelvollisuutta, aikaisempi oikeuskäytäntö puuttuu, eikä työnantajayrityksen oikeusturvan tehokas varmistaminen myöskään aiheuta vahingonkorvausvelvollisuutta.

Erimielinen tuomioistuin

Enemmistö työtuomioistuimen seitsemästä tuomarista (neljä tuomaria) on sitä mieltä, että EU-tuomioistuimen päätöstä voidaan soveltaa takautuvasti, niin että vahingonkorvaus määrätään huolimatta siitä, että liitto saattoi toimia hyvässä uskossa koskien toimien laillisuutta niiden toteuttamishetkellä.

Lisäksi oikeus katsoi, että yleisiä periaatteita muun muassa valtion korvausvelvollisuudesta EU-oikeuden rikkomisen yhteydessä voidaan soveltaa myös yksityisiin, ja liitto määrättiin maksamaan niin sanottua yleistä vahingonkorvausta 700 000 kruunua ja oikeudenkäyntikustannuksia 2,1 miljoonaa kruunua, eli yhteensä yli 2,8 miljoonaa kruunua. Vaade taloudellisesta vahingonkorvauksesta sen sijaan hylättiin sillä perusteella, ettei Laval pystynyt osoittamaan, miten suurta taloudellista vahinkoa se oli kärsinyt.

Tuomarien vähemmistö (kolme tuomaria) epäili enemmistön tulkintaa EU-oikeudesta vahingonkorvausvaatimuksen laajuuden osalta, mutta katsoi, ettei vahingonkorvauskysymykseen tarvinnut ylipäätään ottaa tässä tapauksessa kantaa, koska oikeudellinen asema oli ollut niin epäselvä, ettei vahingonkorvausvelvollisuutta missään tapauksessa ollut. Vähemmistö ei siis halunnut määrätä vahingonkorvauksia. Vähemmistöllä oli myös hieman eriävä näkemys oikeudenkäyntikustannusten jakamisesta.

Oikeuden päätös on periaatteessa tärkeä. Tämä on ensimmäinen kerta, jolloin EU:ssa määrätään ammattiliitto maksamaan vahingonkorvausta laittomista työtaistelutoimista, ja on hieman ristiriitaista, että juuri Ruotsin työtuomioistuin tuntuu toimivan asiassa tiennäyttäjänä.

Tuomioistuimen päätös on erittäin kiistanalainen. EU-oikeuden mukaanhan sellaisen kansallisen tuomioistuimen, jonka päätöksiin ei voi hakea muutosta, on pyydettävä ennakkopäätöstä, jos EU-oikeuden tulkinnasta on epäselvyyttä. On käsittämätöntä, että tuomioistuimen enemmistö pitää asiaa selvänä, vaikka virkamiestaustan omaavat pätevät tuomarit ovat eri mieltä. Enemmistön olisi pitänyt pyytää EU-tuomioistuimelta ennakkopäätöstä ja odottaa sitä ennen lopullisen päätöksen julistamista.

Mitä tuomion julistamisen jälkeen tapahtuu?

On kiinnostavaa nähdä, miten ruotsalainen ammattiliitto suhtautuu tuomioistuimen päätökseen. Ei ole kovinkaan kaukaa haettua ajatella vahingonkorvauksen hakemista Ruotsin valtiolta siitä vahingosta, joka on aiheutunut työtuomioistuimen omavaltaisesti tekemästä päätöksestä ja EU-lainsäädännön puutteellisesta täytäntöönpanosta, josta Ruotsin valtio on vastuussa. Vaikuttaa siis todennäköiseltä, ettei esirippu laskeudu Laval-jutun kolmannen näytöksen jälkeen, vaan että tulossa on vielä lisänäytös, ennen kuin asia on loppuun käsitelty.