Kansallinen ylpeys sokaisi islantilaiset

Luonnonmullistukset ovat karaisseet islantilaisia historian saatossa. He tietävät, miten toimitaan, kun tulivuorenpurkaus, tulva, maanjäristys, ajojää, maanvyöry tai lumivyöry yllättää. Taloudellinen katastrofi on kuitenkin jotain ihan muuta.

Riippumaton työryhmä, joka nimettiin selvittämään islantilaispankkien romahtamisen syitä, totesi muun muassa, että syksyn 2008 tapahtumat käynnistyivät, kun suuret pankit yksityistettiin vuonna 2002 ja liian harvoille jaettiin liian paljon valtaa.

Lähes 2300-sivuinen, yhdeksänniteinen raportti iski pommin tavoin, mutta peittyi pian Etelä-Islannissa Eyjafjallla-jäätikön alta purkautuneen tulivuoren nostattamaan tuhkapilveen.

Vaikka jäätikön sulamisvedet katkaisivat teitä ja tulvavedet ja tuhka peittivät maatiloja, pakokauhua ei syntynyt. Luonnonmullistusten varalta laadittuja suunnitelmia pantiin toimeen ja tarvittaviin varotoimiin ryhdyttiin.

Talouskriisin varalle ei sen sijaan ollut minkäänlaisia varosuunnitelmia. Sekasorto levisi niin keskuspankiin kuin hallituksen käytävillekin.

Selvitystyöryhmä arvostelee ankarin sanoin viranomaisia siitä, etteivät ne varautuneet talouskriisiin. Tilanteen vakavuus kun olisi pitänyt havaita jo paljon aiemmin.

Nyt tavalliset kansalaiset joutuvat kärsimään ilman, että he olisivat missään vaiheessa päässeet osallisiksi korkeasuhdanteen voitoista muuton kuin välillisesti. Islantilaisten velat ovat yllättäen kasvaneet, työttömyys on noussut dramaattisesti ja poliitikkoja ja talouselämän vaikuttajia halveksitaan ennennäkemättömän syvästi.

Tekosyitä satelee, samoin väliaikaisia viranhoidosta pidättämisiä, kaupunginteatterin esityksessä näyttelijät lukevat koko raportin sana sanalta, mielenosoittajat protestoivat poliitikkojen kotien ulkopuolella eivätkä nyt romahtaneiden talousmarkkinoiden suurimmat toimijat uskalla näyttäytyä lastensa kanssa Islannin suosituissa ulkouimaloissa. Tunnelma on ajoittain vihamielinen.

Hulda Torisdottir, valtiotieteiden lehtori Islannin yliopistosta, osallistuu pankkikriisiä käsittelevään luentosarjaan, joka kiertää maan korkeakouluissa. Hän sanoo, että pienellä, hieman yli 300 000 asukkaan väestöllä oli osuutensa tapahtuneeseen. Kansallinen ylpeys voi olla hyvä asia silloin, kun pienen yhteiskunnan on saatava äänensä kuuluviin suuremmissa yhteyksissä, mutta nyt se teki islantilaisista vauhtisokeita. He eivät kallistaneet korviaan ulkomailta kuuluville varoitusmerkeille, vaan sivuuttivat ne kateutena ja holhoavana asenteena. Samankaltaista laumakäyttäytymistä oli nähtävissä pankeissa, joissa eritoten nuoret, korkeasti koulutetut, mutta kokemattomat miehet olivat johtoasemissa, kuvailee Hulda Torisdottir. Tällaisella ryhmällä on taipumusta mennä äärimmäisyyksiin ja jättää huomiotta kaikkien muiden mielipiteet kuin omansa. Torisdottir varoitti laumasieluisuudesta myös nykytilanteessa, jossa kapitalismi ja markkinatalous sekoitetaan moraaliseen rappioon.

Samalla kun kriisiselvityksen perusteella syylliseksi todettuja – pankinjohtajia, virkamiehiä, sijoittajia, poliitikkoja, jopa presidenttiä – suomitaan julkisessa keskustelussa, sadat vapaaehtoiset tulevat purkautuvan tulivuoren läheisyydessä sijaitseville maatiloille lapioimaan tuhkaa pelloilta ja talojen päältä.

Gudmundur Jonsson, historian professori, sanoo, että BKT:hen suhteutettuna Islannin talouskriisi on kansainvälisesti ja historiallisesti kaikkien aikojen pahin. Arvopapereita noin 43,6 miljardin euron arvosta hävisi savuna ilmaan. Yksityissektori on maailman velkaantunein.
Gudmundur Jonssonin mielestä syitä tulee etsiä kauempaa menneisyydestä kuin vuodesta 2002, jolloin toissa syksynä valtion omistukseen palautetut pankit yksityistettiin. Jo 90-luvun alussa alettiin harjoittaa politiikkaa, jolla oli tarkoitus tehdä maasta talouselämän voimakeskus. Liityttiin Etaan, alennettiin veroja ja pyrittiin aktivoimaan varoja, jotka olivat pitkään olleet koskemattomina.

Talousjärjestelmä ei kuitenkaan ollut valmis niin mittavaan muutokseen, professori toteaa. Viranomaisten oli tarkoitus suitsia kehitystä, mutta he antoivat liikaa periksi, erityisesti siinä valossa, että maan valuutta oli yksi maailman pienimmistä. Rahoittajat käyttivät luonnollisestikin tilaisuutta hyväkseen, hän huomauttaa ja syyttää poliitikkoja.

Jonas Fridrik Jonsson Islannin rahoitustarkastuslaitoksesta toteaa kuitenkin, että ylinopeutta ajava rikkoo liikennesääntöjä, vaikkei jäisikään kiinni.

Julkisessa keskustelussa puhutaan paljon siitä, miten moraali petti hyvinä vuosina, kun nykyajan viikingit matkasivat ympäri maailmaa ja ostivat tunnettuja yrityksiä, pankkeja ja hotelleja. Kaikki oli luvallista, ellei sitä oltu nimenomaan laissa kielletty. Mikään ei saanut estää voiton maksimointia.

Islantilaiset näyttävät olevan valmiita sovittamaan itsekeskeisen ja narsistisen toimintansa. Reykjavikissa ei todellakaan ole tapana lähteä kaupungille osoittamaan mieltään, polttamaan penkkejä parlamenttitalon edustalla tai rikkomaan televisiokaapeleita suoran lähetyksen aikaan. Turhautumisen täytyy olla syvää.

Samalla he ovat kuitenkin pettyneitä ystäväkansoihinsa, myös Pohjoismaihin. Islantilaisten mielestä ne ovat ajaneet heidät suoraan Kansainvälisen valuuttarahaston syliin. Erityisesti Iso-Britannia ja Hollanti ovat kohdelleet heitä huonosti niin kutsutun Icesave-jutun yhteydessä pyrittäessä sopimaan Landsbankinn-nimisen islantilaispankin ulkomaisiin sivukonttoreihin tehtyjen talletusten korvauksista.

Islantilaiset äänestivät hallituksen neuvotteleman sovinnon kumoon kansanäänestyksessä, joka järjestettiin presidentti Olafur Ragnar Grimssonin kieltäydyttyä allekirjoittamasta Icesave-lain. Presidentti oli kansan puolella seisonut sankari, kunnes työryhmän raportti julkaistiin aiemmin tässä kuussa. Raportissa esitetty viiltävä kritiikki presidentin toimintaa kohtaan riistäjäviikinkien johtajana on sittemmin nostattanut vaatimuksen hänen erostaan.

Valtiotieteilijä Eirikur Bergmann kirjoittaa Pressan-internettjulkaisun debattiartikkelissa, että presidentti yritti rinnastaa Icesave-kansanäänestyksen ja demokratian synnyn muinaisessa Ateenassa. Bergmannin mielestä korkeimmalla tasolla keskustelun luonne ei ole juurikaan muuttunut pankkikriisiä edeltäneeltä ajalta.

Islannin viestimet raportoivat yhä työryhmän päätelmistä samalla kun ne uutisoivat tulivuoren purkauksesta ja tuhkapilvestä, joka lamautti koko Euroopan lentoliikenteen.

Huumorin ja ironian taju islantilaisilla on vielä tallella. He sanovat, että maan talous pyysi kuolinvuoteellaan, että sen tuhkat levitettäisiin Euroopan ylle.