Hillevi Engström haastaa työelämän yhteiskuntavastuuseen

Hillevi Engström nimitettiin Fredrik Reinfeldtin toisen hallituksen työmarkkinaministeriksi 6. lokakuuta 2010. Asiaan vihkiytyneille se ei ollut mikään yllätys; hän oli ollut valtiopäivillä vuodesta 2002 ja johtanut työmarkkinavaliokuntaa vuodesta 2008.

– Hän on meille entuudestaan tuttu, yksi ministeriön virkamiehistä kiiruhtaa kehaisemaan.

Yhtä tärkeää lienee se, että hän tuntee työelämäpolitiikkaa toimittuaan luottamushenkilönä Poliisiliitossa ja työmarkkinavaliokunnan esittelijänä valtiopäivillä.

Työllisyys oli allianssihallituksen tärkein aihe syyskuun vaaleissa. Hillevi Engström yllättää kuitenkin sanomalla, että hän haluaa panostaa ensisijaisesti peruskouluun ja esikouluun.

– Minullakin on kaksi lasta, hän sanoo.

– Tärkeintä on antaa Ruotsin lapsille ja nuorille mahdollisuus toteuttaa itseään. Lapset ja heidän lahjakkuutensa on nähtävä ja  niistä on huolehdittava. Se on hyvä perusta työelämälle. Koulun on nähtävä yksilö. Se on tärkeä osa kokonaisuutta, hän sanoo.

Työelämäpolitiikassa hän haluaa panostaa erityisesti yritysten yhteiskuntavastuuseen.

– Haasteenani on luotsata työmarkkinoille nekin, jotka ovat täysin niiden ulkopuolella. Se edellyttää avoimuutta myös työelämältä, ja me aiomme tehdä oman osuutemme.

Ministeriössä suunnitellaan parhaillaan menettelytapoja, Hillevi Engström sanoo. Hän uskoo, että entistä useammat työnantajat ottaisivat vastuuta, jos vain tietäisivät miten, ja siinä asiassa ministeri aikoo auttaa heitä.

– Työelämässä on hyväksyttävä erilaisia elämäntilanteita. Olemme välillä sataprosenttisen tuottavia, joskus taas tapahtuu jotakin, sairastumme, tulee avioero tai perheenjäsen kuolee. Ruotsissa kuten ehkä muuallakin uskotaan, että ihmisen on oltava aina huippukunnossa, mutta eihän kukaan pysty sellaiseen. Ihmiset eivät ole robotteja. Työelämässä on oltava joustoa. Vaihtoehtona voi olla viiden kuuden vuoden työkyvyttömyys, ennen kuin sinua tarvitaan seuraavan kerran.

Miten aiot saada työnantajat mukaan?

Se ei tapahdu hetkessä. Voimme tarjota kannusteita, jotka tekevät työntekijöiden palkkaamisesta helpompaa ja halvempaa, ja voimme muokata asenteita ja esitellä hyviä esimerkkejä. Osa ruotsalaisista työnantajista todella kantaa sosiaalista vastuuta.

Olet toiminut poliisiliitossa. Onko ay-liike saanut ministerinpaikalle vahvan puolestapuhujan?

– Arvostan suuresti ammattiliittoja, mutta arvostan suuresti myös työnantajia, ja on tärkeää säilyttää tämä tasapaino, hän vastaa.

Hän haluaa edistää ruotsalaista mallia. Miten hän luonnehtisi sitä lyhyesti?

– Yksinkertaisesti sanottuna meillä on vahvoja, laillistettuja osapuolia. Työehtosopimukset perustuvat siihen, että kaksi osapuolta solmii sopimuksen, joka sitoo kolmatta osapuolta, mikä on ainutlaatuista. Jotta kolmas osapuoli – järjestäytymättömät – hyväksyisivät tämän, järjestäytymisasteen on oltava melko korkea. Poliittisen ohjailun on oltava mahdollisimman vähäistä. Meillä on oltava työelämää suojaavat puitelait ja säännöt, muuten osapuolet tekevät päätökset.

Miksi olet valinnut juuri maltillisen kansanpuolueen?

– Se uskoo yksilöön ja haluaa tarjota yksilölle suuremman vapauden ja paremmat mahdollisuudet.

Lokakuusta lähtien hän on siis ollut hallituksen työelämäpiiskuri. Sekä mahdollisia työntekijöitä että työnantajia kannustetaan aktiivisuuteen erilaisin toimenpitein. Työnteon täytyy olla kannattavaa. Työssäkäyvien veroja alennetaan. Työnantajien työnantajamaksuja alennetaan. Jos työnantaja palkkaa henkilön, joka on ollut työmarkkinoiden ulkopuolella yli vuoden, hän välttyy kokonaan 31 prosentin työnantajamaksulta. Lisäksi hallitus on helpottanut määräaikaisten ja koeajalla olevien työntekijöiden palkkaamista. Valmennuksesta ja yhteensovittamisesta on tullut samalla jonkinlaisia taikasanoja, jotka avaavat työelämän ovet.

Virallisen työnvälityksen rinnalle on syntynyt uusi ammattiryhmä, joka valmentaa ihmisiä työelämään. Onko se hyvä?

– En usko, että se riittää yksinään, ja meillä onkin meneillään useita eri asioita. Lukemattomia työpaikkoja hakenut pitkäaikaistyötön on saattanut menettää itseluottamuksensa. Työllisyysvalmennuksessa ihminen nähdään yksilönä ja työnhakijan itsetuntoa vahvistetaan. On tärkeää, että joku näkee minut ja minun mahdollisuuteni ja huomaa, millaisia työpaikkoja minun kannattaa hakea. Tarvitaan kuitenkin muutakin. Meillä on työmarkkinakoulutusta ja harjoittelupaikkoja, joilla pitkäaikaistyöttömiä voidaan auttaa takaisin työelämään.

Ministeri on hillitty mutta samalla suora ja läsnä oleva. Vastauksissa ei kuulu epäröintiä. Hän käy kainostelematta suoraan asiaan. Muistutan, että Ruotsin työttömyys on kuitenkin kahdeksan prosenttia. Se on vähemmän kuin kriisin ollessa pahimmillaan ja hieman alle OECD:n keskitason, mutta silti korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa. Talous on alkanut elpyä, ja mediassa arvostellaan hallitusta siitä, etteivät yritykset löydä oikeanlaisia osaajia. Väitetään, että niiden on etsittävä huippuosaajia ulkomailta. Se ei ole ministerin mielestä kovin paha asia. Mehän elämme globaalissa maailmassa, hän sanoo. Ruotsalaiset työskentelevät ulkomailla ja päinvastoin. Hän kuitenkin korostaa, että on käytettävä tarjolla olevia mahdollisuuksia.

– Ruotsalainen  yritys voi esimerkiksi ilmoittaa työvälityskeskukselle tarvitsevansa CNC-operaattoria. Työnvälitys voi poimia saman tien viisi henkilöä, joilla on oikeanlainen koulutus ja ohjata heidät yritykseen. Työnvälityskeskus toimii siis rekrytointitoimistona, jonka palveluja työantajat voivat käyttää täysin maksutta. Sanoisin, että tätä mahdollisuutta hyödynnetään liian vähän.

Työnantajat eivät siis käytä tarjolla olevia mahdollisuuksia?

– Työnvälityskeskusten on luullakseni opittava markkinoimaan palvelujaan paremmin. Minulle oli vielä pari vuotta sitten uutinen, että työnantajien ei tarvitse hakea väkeä ilmoituksin tai rekrytointitoimistojen kautta. He voivat aivan yksinkertaisesti tilata henkilön, jolla on vaadittu pätevyys. Ja jos työnantaja palkkaa pitkäaikaistyöttömän, työnantajamaksut puolittuvat. Työnantaja voi myös palkata työntekijän määräajaksi tai koeajalle.  Mahdollisuuksia on siis enemmän kuin ehkä luullaan.

Hän kuitenkin uskoo, että joillakin aloilla voi olla pulaa pätevistä työntekijöistä. Hänen nähdäkseen yksi ongelma on se, että oppilaitokset eivät ole onnistuneet kouluttamaan ihmisiä aloille, joilla työtä on tarjolla. Ja sitä paitsi:

– Oppilaat eivät ehkä ole saaneet tarpeeksi tietoa siitä, millainen koulutus johtaa mihinkin ammattiin, eikä koulujen opinto-ohjaajilla ole riittävästi tietoa havaita eri mahdollisuuksia ja niihin johtavia väyliä.

Työttömänä olevien kahdeksan prosentin pitäisi ehkä kehittää osaamistaan, jotta heidän asemansa työmarkkinoilla paranisi?

– Kyllä, ja sen vuoksi hallitus onkin panostanut laajasti koulutukseen. Panostukset ovat olleet ennennäkemättömän suuria ja ne ovat kohdistuneet sekä nuorten ja aikuisten ammattikoulutukseen että toisen asteen ja korkea-asteen koulutukseen. Yliopistoissa on nyt opiskelijoita enemmän kuin koskaan ennen.  Se on yksi mittavimmista panostuksistamme, koska haluamme mahdollisimman monien kouluttautuvan varsinaisen koulutusjärjestelmän sisällä.

Koulutustukea kehitetään edelleen. Ministerin sydäntä lähinnä on kenties erityispanostus nuorten koulutukseen. Kyse on budjettiin sisällytetystä määräaikaisesta toimenpiteestä, joka toteutetaan, mikäli hallituksen budjettiesitys hyväksytään.

– Nuoret ovat suuri ja hajanainen ryhmä, mutta peruskoulun tai lukion keskeyttäneet nuoret saavat nyt mahdollisuuden palata koulunpenkille. He saavat 6 000 kruunua kuukaudessa korkeintaan kolmen vuoden ajan käydäkseen koulun loppuun.

– Koulu luo vankan perustan ja ehkäisee työttömyyttä, työmarkkinaministeri Hillevi Engström sanoo.