Punainen ministeri – ja kauaskantoisesti kärsimätön

Hän ei kuitenkaan ummista silmiään siltä, että syrjäytymistä on torjuttava useilla eri foorumeilla:

– Meidän on edistettävä syrjäytyneille suunnattavia toimenpiteitä, mutta taistelussa eriarvoisuutta ja köyhyyttä vastaan ministeriöllemme on kaikkein tärkeintä onnistua priorisoimaan ennaltaehkäisevää työtä.

Ministeri Lysbakkenin mukaan eriarvoisuus ja köyhyys liittyvät toisiinsa, ja nämä puolestaan ovat yhteydessä nuorison kasvuolosuhteisiin.

– Yhteiskunnassa esiintyvän eriarvoisuuden aste liittyy siihen, miten suuria sosiaalisia ongelmia kyseisessä yhteiskunnassa on.

– Luulen että eriarvoisuus ja luokkaerot ovat paljon tärkeämpiä ihmisten elämänlaadulle ja yhteiskunnan kantokyvylle kuin yleensä luullaan.

Mitä yleensä sitten luullaan?

– Jo kauan on uskottu, että jos valtiossa vain pystytään saamaan aikaan talouskasvua, kaikkein rikkaimmat vetävät köyhiä mukanaan kasvuun. Mielestäni on kuitenkin ratkaisevan tärkeää tunnustaa, että huolimatta siitä, onko maa rikas vai köyhä, eriarvoisuus on erittäin haitallista yhteiskunnalle. Kyse on ihmisten välisestä luottamuksesta, solidaarisuudesta ja yhteenkuuluvuudesta samoin kuin siitä, että luokkaerot näkyvät eliniän odotteessa, terveydentilassa ja yhteiskunnallisessa osallisuudessa.

Audun Lysbakken on sosialistisen vasemmistopuolueen puheenjohtaja ja ministeri punamultahallituksessa.

”Nuorempi, pidempi, köyhempi, fiksumpi ja radikaalimpi kuin useimmat uusista kollegoistaan”, kirjoitti Norjan suurin päivälehti Aftenposten, kun Audun Lysbakken seisoi tuoreena ministerinä parlamenttitalon edessä Stoltenbergin toisen hallituksen kanssa 17. lokakuuta 2009.

Häntä pidetään kruununprinssinä puoluejohtaja Kristin Halvorsenin luopuessa tehtävästään, mutta puheenjohtajan paikalle on muitakin ehdokkaita, eikä taistelua vielä ole ratkaistu.

Audun Lysbakken vastaa hallituksen yhteisestä lapsi- ja nuorisopolitiikasta. Punamultahallituksen ollessa vallassa nuorisotyöttömyys on noussut. Kolmasosa toisen asteen koulutuksen aloittaneista jättää opinnot kesken ja työkyvyttömyystuen piiriin siirtyneiden nuorten lukumäärä on noussut huimasti.

Onko olemassa vaara, että paljot puheet eivät johdakaan tekoihin?

– Nykyiset työttömyysluvut ovat tulosta monivuotisesta kehityksestä. Kehityksen kääntyminenkin on pitkän yhteiskunnallisen kehityksen tulosta. Suuntaa ei muuteta vuodessa tai parissa. Tänään on laskettava pohja sille, ettei lapsista kasva syrjäytyneitä nuoria.

Ministeriö kiinnittää huomiota näihin asioihin, mutta mitä niiden hyväksi tehdään?

– Suuri osa työstämme tähtää siihen, että 10–15 vuoden kuluttua työttömiä nuoria on vähemmän kuin nykyisin. Tämä on ennaltaehkäisyä. Koska poliittista asialistaa ohjaa nopeiden tulosten vaatimus, jätämme helposti priorisoimatta ennaltaehkäisevää, kauaskantoista toimintaa, jolla todella on vaikutusta. Olen luvannut, että näin me emme tee meidän ministeriössämme, koska olen vakuuttanut siitä, että kauaskantoisella työllä voidaan todella välttää nykyisenkaltaisen nuorisotyöttömyyden esiintyminen tulevaisuuden Norjassa.

Painopiste kouluissa ja päiväkodeissa

Audun Lysbakkenin tavoite on vaikuttaa lapsiin ja nuoriin jo varhain, jotta eniten tukea tarvitsevia voitaisiin auttaa nykyistä paremmin. Hän kuvailee eri ikäluokille suunnattavia tehokkaita toimenpiteitä:

– Lastensuojelua tulee tehostaa: sille tulee osoittaa enemmän varoja, valvontaa tulee tehostaa ja sen painopistettä tulee muuttaa laitoshoitoa painottavasta lastensuojelusta kotien ja sijaiskotien tukemiseen. Olen tänä keväänä myöntänyt 48 miljoonaa kruunua kunnille syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten auttamiseksi. Olemme käynnistäneet työelämän ulkopuolelle jääneille Uusi mahdollisuus -nimisen ohjelman. Viime vuosina hallitus on tehostanut köyhyyden vastaista työtään merkittävästi, ja äskettäin olemme erityisesti panostaneet toisen asteen koulupudokkuuden torjumiseen, hän kertoo.

Pätevöittämisohjelma ja palkanlisät ovat esimerkkejä toimintatavoista, joilla jo syrjäytyneille nuorille halutaan antaa vaihtoehtoja. Kauaskantoisen työn ytimessä ovat kuitenkin koulut ja päiväkodit.

– Yksi konkreettinen seikka, jota ministeriömme tekee, on ilmainen panostus sellaisten kaupunginosien päiväkoteihin, joissa on paljon maahanmuuttajia. Tarkoituksena on auttaa lapsia omaksumaan kieli ja kehittää heidän sosiaalisia taitojaan niin varhain, että heidän mahdollisuutensa menestyä koulussa paranevat.

Ammattikoulutusta parannettava

Audun Lysbakken kuuntelee mielellään ihmisiä. Minulla on hänelle terveisiä läheisen kulmakaupan kassalla työskentelevältä nuorelta. Tämä on äskettäin päättänyt toisen asteen koulutuksen teoriaosuuden ja on nyt saanut työpaikan, joka ei ole kesätyö, muttei myöskään kokopäivätyö, vaan 40-prosenttinen työsuhde: ”Myymäläpäällikkö palkkaa nuoria vain osa-aikatyöhön.” Palkka ei riitä elämiseen, mutta kyseinen nuori asuu kotona, joten… Mutta oikeastaan hän haluaa viedä opintonsa päätökseen. Hän tarvitsee opintojensa täydennykseksi enää oppisopimustyöpaikan, jotta hän voisi saada sähköteknikon paperit, mutta paikan saaminen ei ole helppoa.

Tämä ei ole mitenkään epätavallinen tarina, mitä ajattelet siitä?

– Ammattikoulutuksen opintolinjojen tarkistaminen on mielestäni erittäin tärkeää. Lisäksi nykyisessä työelämässä nuoria käytetään aivan liikaa väliaikaisena ja sattumanvaraisena työvoimana.

– Monesti katsotaan, että sopiva lääke nuorten työllisyyden parantamiseksi on työympäristölainsäädännön väljentäminen ja mahdollisuus määräaikaisiin työsuhteisiin. Itse olen varma siitä, että tämä hoito-ohje on väärä. Vaarana on, että useat näistä nuorista kasvavat työelämän kakkoskastiin. He juuttuvat pysyvästi tämäntyyppisiin työpaikkoihin. Siksi tarvitsemme ohjelmia, joiden tavoitteena on auttaa nuoria pääsemään työelämän alkuun niin, ettei heitä käytetä hyväksi, vaan huolehditaan siitä, että heillä on vastuunsa tuntevia työnantajia. Tarvitsemme siis sellaisia ohjelmia kuin Uusi mahdollisuus (Ny sjanse), Nuoriso huono-osaisissa lähiöissä (Ungdom i utsatte bysamfunn) tai koko Pätevöittämisohjelma (Kvalifiseringsprogrammet).

–  Tarvittavien oppisopimustyöpaikkojen löytäminen on keskeinen haaste. Työskentelemme oppisopimusjärjestelmän parantamiseksi, sillä liian monet jäävät ilman oppisopimuspaikka.

Veitsenterällä

Monet nuoret ovat parhaillaan kuin veitsenterällä, josta tipahtaa helposti suuntaan tai toiseen. Lysbakkenin Vista Analyse -konsulttiyhtiöllä teettämä selvitys nuorten syrjäytymisen yhteiskuntataloudellisista vaikutuksista osoittaa, että kahdesta neljään prosenttia alle 20-vuotiaista nuorista on vaarassa syrjäytyä pysyvästi. Kyse saattaa olla jopa 2000 nuoresta. Tutkimuksessa todetaan, että nykyisessä työmarkkinatilanteessa ja korkean nuorisotyöttömyyden aikana osuus saattaa nousta kahdeksaan prosenttiin ikäluokan tullessa 25 vuoden ikään.

Audun Lysbakken pitäytyy kuitenkin ennaltaehkäisevässä näkökannassaan ja perustavaa laatua olevissa ratkaisuissa:

– Koulupudokasongelman ratkaisut löytyvät paljolti koulujen ja päiväkotien parantamisesta. Nykyisenkaltaisessa koulussa liian paljon riippuu oppilaan vanhemmista ja siitä, millaista apua koululainen saa kotoa. Se että Norjan koululaitos tuottaa niin suuria sosiaalisia eroja, voidaan nähdäkseni korjata sillä, että kaikille lapsille annetaan mahdollisuus päästä päiväkotiin ja kaikkien koululaisten oppimista tuetaan nykyistä paremmin.

– Mielestäni on myös erityisen tärkeää, miten yläasteen opetus ja erityisesti toisen asteen ammattikoulutus järjestetään. Lapset ja nuoret tulee huomioida yksilöllisemmin. Norjan koulussa on liian paljon korostettu teoreettisen oppimisen tietä osaamiseen, eikä ole riittävästi otettu huomioon sitä, että oppi voi siirtyä myös käsistä päähän eikä vain päästä käsiin.

– Olen käynyt viime vuosina monissa kouluissa, jotka ovat onnistuneet pudokasongelman hoitamisessa. Näille kaikille on yhteistä se, että alkuvaiheen opinnoissa käytännön osuutta on lisätty, nuoret ovat saaneet olla työpajoissa tai yrityksissä ja heille on järjestetty muun muassa englanninopetusta, jossa esimerkiksi lvi-alan opiskelijoille opetetaan putkialan englantia eikä runoanalyysiä. Tällaisilla seikoilla koulumotivaatiota lisätään ja annetaan aiempaa useammille onnistumisen kokemuksia koulussa. Uskon, että tämä on oleellinen, ehkä jopa kaikkein tärkein asia koulupudokkuuden torjumisessa.

Kaikissa Pohjoismaissa pyritään torjumaan nuorten syrjäytymistä – onko meillä opittavaa toisiltamme?

– Ehdottomasti. Pohjoismainen yhteistyö on tiivistä ja kaikilla minun vastuualueillani – lapset, tasa-arvo ja kotouttaminen – opimme toisiltamme paljon. Toki on selvää, että Norja alhaisen työttömyyden maana on erityisasemassa, ja on tärkeää todeta, että alhainen työttömyys on tässä ja nyt ratkaisevaa nuorten syrjäytymisen estämiselle. Kyse on kuitenkin myös politiikasta. Me hoidimme kriisin toisin kuin muut maat, joilla on porvarihallitukset. Me kohtasimme sen aktiivisella, käänteisellä suhdannepolitiikalla: panostimme julkisia varoja toiminnan lisäämiseen sen sijaan, että olisimme kannustaneet talouskasvua verohelpotuksin. Norjassa olisi nyt paljon enemmän työttömiä, ellemme olisi ajaneet niin aktiivista suhdannepolitiikkaa.