Intialaisten Tanskan-tuntemus karttuu

Intialaiset ovat hiljalleen heräämässä huomaamaan Tanskan tarjoamat mahdollisuudet. Osaajat ovat hakeutumassa Yhdysvalloista laajemmille laitumille maailmanlaajuisen talousromahduksen, taantuman ja sen työllisyysvaikutusten vuoksi. He alkavat myös pikkuhiljaa ymmärtää, että Pienen merenneidon kotimaalla on muutakin tarjottavaa kuin maitotuotteet.

Kiinnostuksen heräämistä edelsi Work in Denmark -keskuksen avaaminen New Delhiin lokakuussa 2008. Keskuksen tavoitteena on houkutella intialaisia osaajia tietyiltä avainaloilta. Jotkut arvioivat tuolloin Tanskan tarvitsevan lähes 32 000:ta ammattilaista täyttämään IT-alan, tekniikan alan ja terveydenhuollon työvoimapulaa.

Tanskan maahanmuuttopolitiikka muistuttaa Ison-Britannian, Kanadan ja Australian ohjelmia, jotka tukevat osaavan työvoiman maahanmuuttoa. Tanskalla on Danish Green Card -niminen pisteytysohjelma, jolla se houkuttelee osaajia Euroopan unionin ulkopuolelta. Lisäksi Tanskalla on työlupajärjestelmä, johon sisältyy työvoimapulasta kärsiviä aloja koskeva Job Card Scheme -ohjelma sekä kovapalkkaisten osaajien Pay Limit Scheme -ohjelma. Ne on tarkoitettu henkilöille, joilla on sitova työtarjous tanskalaiselta työnantajalta.

Pulaa curryravintoloista

Vaikka Tanskassa ei olekaan curryravintoloita ruuhkaksi asti, maa on vähitellen alkanut vetää intialaisia puoleensa. Tanskan New Delhin -suurlähetystössä käy sekä erittäin hyviä että vähemmän hyviä työnhakijoita.

– Vuonna 2009 lähes 1 700 henkeä haki töitä Green Card -ohjelman kautta. Tänä vuonna odotamme saavamme yhtä paljon hakemuksia, sanoo maahanmuuttoasioista vastaava Anders Staffe Tanskan Intian-suurlähetystöstä.

Pääosa hakijoista on 24–35-vuotiaita ja naimattomia. Yli 80 prosenttia on miehiä.

Edustava joukko Philadelphian Drexel Universitystä juuri valmistuneita intialaisinsinöörejä suhtautui kysyttäessä innostuneesti Tanskaan muuttamiseen, mutta monet heistä myönsivät puutteellisen maantuntemuksensa.

Näin pohtii tuore tietotekniikan insinööri Arudra Venkat, 22, joka työskentelee harjoittelijana ohjelmistoyrityksessä Philadelphian lähistöllä:

– Ihanteellisinta olisi työskennellä Yhdysvalloissa tai Euroopassa. Voisin hyvin työskennellä Tanskassakin, koska siellä on varmasti paljon kulttuuria ja historiaa, jotka tekevät elämisestä kiinnostavampaa. Uskon, että Tanskassa on hyvät uranäkymät IT-ihmisille ja ohjelmistotekniikan insinööreille, joten se olisi hyvä paikka omaa alaani ajatellen.

Harkitsemisen arvoista

Lääketieteellisen tekniikan insinööri Pooja S. Kapoor, 22, sanoo hänkin voivansa työskennellä Yhdysvalloissa tai Euroopassa.

– Työpaikkani sijainti riippuisi tarjotusta työstä ja palkasta. En ole ajatellut asiaa aikaisemmin, mutta jos saisin Tanskasta työpaikan, harkitsisin ehdottomasti siellä työskentelemistä, vaikka en tiedä koko maasta mitään.

Kaikki korostavat yhdestä suusta, että heitä houkuttelisivat paremmat uramahdollisuudet ja hyvä palkka. Tärkeää on myös muiden intialaissiirtolaisten läsnäolo, sillä se antaa heidän mukaansa yhteisöllisyyden tunteen vieraassakin maassa kaukana kaikista tutuista. Samalla se lievittää ahdistusta, joka liittyy kyseisen maan yhteiskunnan ymmärtämiseen ja siihen sopeutumiseen.

Intialaiset ovat varsin liikkuvaista kansaa, eivätkä he kavahda maisemanvaihdosta. Yhtenä suurimmista esteistä on kuitenkin intialaisten puutteellinen Tanskan-tuntemus. Monet haastatellut media-alan jatko-opiskelijat tuskin tunsivat Pohjoismaita. Teknillisestä korkeakoulusta ja kauppakorkeakoulusta valmistuneet sen sijaan tunsivat Pohjoismaat mutta eivät olleet perehtyneet niiden kulttuureihin ja työmahdollisuuksiin. Kun opiskelijat listasivat ensisijaisia työskentelymaitaan, Pohjoismaat sijoittuvat huonosti verrattuna Yhdysvaltoihin, Isoon-Britanniaan, Kanadaan, Australiaan ja Persianlahden maihin.

Ei Yhdysvaltojen ulkopuolelle

Kaikki eivät pidä Tanskaa satumaana. Misha Mehta (kuvassa kolmas vasemmalta), joka on suorittanut lääketieteellisen tekniikan korkeakoulututkinnon, etsii töitä vain opiskelumaastaan Yhdysvalloista:

– Omalla alallani on hyvät työmarkkinat Saksassa, Espanjassa ja Irlannissa, mutta en ole vielä harkinnut työnhakua sieltä. Hakisin töitä Euroopasta vain, jos niitä löydy Yhdysvalloista. En voi olla varma työnsaannista, vaikka matkustaisin Eurooppaan asti työhaastatteluihin, joten en uskalla ottaa riskiä.

Misha sanoo, ettei hän tiedä paljoakaan Tanskan kulttuurista ja yhteiskunnasta ja ettei hän ole vielä harkinnut Tanskassa työskentelemistä.

Yhdysvalloissa asuva radiotekniikan insinööri ja tutkija Vaibhav Mistry sanoo:

– Paikalla ei ole väliä, kunhan saan tehdä mieleistäni työtä. Yhdysvalloissa on erittäin hyvät puitteet radiotekniikan alalla. En tunne Eurooppaa kovin hyvin, mutta jos saisin työskennellä hyvässä radiotekniikkaan keskittyvässä organisaatiossa, Eurooppakin kävisi hyvin.

Kokemus tärkeintä

Vaibhav tietää Tanskasta hyvin vähän – vain sen, että kyseessä on Pohjoismaa ja että siellä on ilmeisesti hyvin kylmä.

– Voisin kyllä kokeilla Tanskaakin, jos työ ja työpaikka olisivat mieleen. Olennaisinta on saada oikeanlaista kokemusta, kaikki muu on toissijaista. Tärkeysjärjestys on siis seuraava: kokemus, uramahdollisuudet, sijainti ja palkka.

Myös muiden intialaissiirtolaisten läsnäolo on hänelle tärkeää.

– Jos paikassa asuu intialaisia, saan myös intialaista ruokaa. Ja omanmaalaisten seura on tietysti aina plussaa.

Ihmisten tietämättömyys sai Nokian testausinsinöörinä Kööpenhaminassa työskentelevän Kannathasan Pandianin, 28, perustamaan portaalin indiansindenmark.com. Sen aloitussivulla toivotetaan intialaiset tervetulleeksi kauniiseen Pohjoismaahan Tanskaan.

Sivustossa on myös tietoa uusille maahanmuuttajille ja henkilöille, jotka suunnittelevat Tanskassa työskentelemistä. Mukana on tietoa maasta, elämäntavoista, majoituksesta, liikenteestä, intialaisista ravintoloista, nähtävyyksistä, temppeleistä ja ostoskeskuksista sekä tapaamisista ja tapahtumista. Sivustossa on niin ikään keskustelufoorumi, jossa voi kertoa kokemuksistaan ja vaikeuksistaan.

Kannathasan huomasi, että Tanskan ja Intian välillä on valtaisia kulttuurieroja, joita hän yrittää nyt kuroa umpeen verkostoitumalla.

– Meillä on kuukausittaisia tapaamisia (joka kuun ensimmäisenä lauantaina), ja selitämme niissä Tanskan yhteiskuntaa intialaisille edistääksemme heidän kotoutumistaan, hän sanoo.

Vaimojen asema vaikein

Suurlähetystön Anders Staffe viittaa vuonna 2008 julkaistuun raporttiin Tanskassa työskentelevistä intialaisista IT-asiantuntijoista ja toteaa, että intialaisten voi olla vaikeaa saada tanskalaisia ystäviä. He myös kokevat itsensä yksinäisiksi, koska lähisukulaiset ovat Intiassa.

– Tämä koskee ennen kaikkea vaimoja, jotka joutuvat olemaan päivät yksin kotona miesten ollessa töissä. Olemmekin perustaneet toimintaryhmän selvittämään, millaisia ongelmia ulkomaalaiset kohtaavat tullessaan Tanskaan töihin.

– Tanskalainen ruoka ei muuten yleensä ole intialaisille ongelma, hän lisää.

Tanska on pieni maa, joka on valtaosalle intialaisista liki tuntematon.

– Ennen matkaanlähtöä useimmat intialaiset yhdistävät Tanskan maitotuotteisiin, mutta näkökulma laajenee töiden alettua, Staffe sanoo.

Intialaiset haluavat hyvän palkan ja hyvän työympäristön. Tanskalla on tarjota hyvä työkulttuuri, pitkät (kuuden viikon) lomat ja 37 tunnin työviikko. Työn ja vapaa-ajan välinen tasapaino on siis houkutteleva. Sen sijaan verotus on varsin kovaa, hän kertoo. Muut pelotteet ovat kylmä ilmasto, kieli (vaikka useimmat tanskalaiset puhuvat sujuvaa englantia) ja suuret elinkustannukset (Kööpenhaminan kalleus useimpiin Intian kaupunkeihin verrattuna). Intialaisten osuus Tanskan 5,5-miljoonaisesta väestöstä on vaivaiset 0,04 prosenttia.

Staffe myöntää, että Green Card -ohjelmaa ei tällä hetkellä erikseen markkinoida talouskriisin vuoksi.

– Kriisin laannuttua olemme kuitenkin valmiit auttamaan tanskalaisyrityksiä intialaisten huippuosaajien houkuttelussa.