Islanti torjuu työttömyyttä kaikin keinoin

Arkeologi Sólrún Traustadóttir, reykjavikiläinen 28-vuotias yksinhuoltajaäiti, suorittaa Islannin yliopistossa kulttuurivälityksen maisterikurssia. Hän on yksi niistä, joka on nyt saanut mieluisan työpaikan.

– Ilman näitä uusia toimenpiteitä en olisi saanut tänä kesänä koulutustani vastaavaa työtä, mikä olisi ollut todella ikävää, hän sanoo.

Sólrún Traustadóttir oli varautunut työskentelemään kauppa-apulaisena, koska säästöt rajoittavat kaivauksia ja arkeologian alan laitosten toimintaa.

– Olisin saattanut jäädä kokonaan ilman työpaikkaa, sillä työnantajat ottavat kesätöihin mieluummin nuoria, joille ei tarvitse maksaa yhtä paljon kuin vanhemmille.

Hän sai kuitenkin työpaikan pohjoisislantilaisesta Hólar-hankkeesta, joka on tämän hetken suurimpia arkeologisia kaivauksia Islannissa. Hän analysoi kaivauslöytöjä valtion palkkatuen turvin.

–  En olisi pystynyt palkkaamaan häntä, ellei valtio maksaisi hänen palkkaansa, Hólar-hankkeen vetäjä, arkeologi Ragnheidur Traustadóttir sanoo.

– Minulla on hankalan taloustilanteen vuoksi tänä vuonna aiempaa vähemmän työntekijöitä, ainoastaan kymmenen henkeä, joista kolme valtion palkkatuen nojalla.

Kyse on tilapäisistä työpaikoista. Niitä on tällä hetkellä kaikkiaan 856 ja ne on tarkoitettu opiskelijoille ja työttömille työnhakijoille. Työsopimuksen pituus vaihtelee kuudesta viikosta kuuteen kuukauteen. Monet yritykset ja järjestöt ovat mukana työllistämisohjelmassa ja tarjoavat työpaikkoja ja materiaalia sekä johtamiseen ja työnjakoon liittyvää apua. Valtio on varannut palkkoihin kaikkiaan 250 miljoonaa Islannin kruunua.

Sólrún Traustadóttir sanoo olevansa hyvin tyytyväinen.

– Vaihtoehtona olisi saattanut olla työttömyys.

Toimintaa nuorille

Islannin työttömyysluku on runsaat kahdeksan prosenttia. Työttömien määrä on laskenut viime kuukausina, mutta luku on yhä kahdeksankertainen verrattuna siihen, mihin islantilaiset ovat tottuneet. Pahiten työttömyydestä kärsivät 16–24-vuotiaat, joista työttömänä on 16,4 prosenttia.

Sosiaaliministeriö on käynnistänyt työttömille nuorille suunnatun Toimintaa nuorille -nimisen kampanjan. Sen kohteena ovat 25-vuotiaat ja sitä nuoremmat työttömät kaikkialla maassa. Tavoitteena on tarjota työttömille nuorille työtä tai muuta toimintaa kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi jäämisestä.

Valtio osallistuu hankkeeseen 1,3 miljardilla Islannin kruunulla.

– Kampanjan käynnistyessä maassa oli kaikkiaan 3 000 työtöntä nuorta, joista 2 000 pääkaupunkiseudulla, työvoimaviraston projektijohtaja Hrafnhildur Tómasdóttir kertoo.

Hän sanoo, että kaikki vähintään kolme kuukautta työttömänä olleet nuoret olivat saaneet 1. huhtikuuta mennessä tarjouksen jonkinlaisesta aktivointitoimenpiteestä. Voimavarat on hankittu yhteistyössä toisen asteen koulujen ja muiden oppilaitosten kanssa. Myös vapaaehtoisjärjestöt, kunnat, yritykset ja laitokset ovat osallistuneet hankkeeseen, ja hoitolaitokset ovat tarjonneet hoitoalan resursseja.

– Olemme päässeet jo niin pitkälle, että voimme panostaa niihin nuoriin, jotka ovat olleet työttömänä yhden tai kaksi kuukautta.

Suuri osa nuorista työttömistä on jättänyt kesken toisen asteen koulutuksen.  Kokemus on osoittanut, että heidän asemansa työmarkkinoilla on kaikkein heikoin.

– Koulupudokkaita on paljon, mikä on vakava yhteiskunnallinen ongelma. Meidän on tehtävä asialle jotakin. Koulutus on kaiken a ja o työmarkkinoille pääsyssä ja sosiaalisen aseman saavuttamisessa.

Yksi kampanjan tavoitteista on tarjota huonosti koulutetuille työttömille nuorille uusi opiskelumahdollisuus.

Hrafnhildur Tómasdóttirin mukaan tällainen investointi parantaa nuorten työttömien mahdollisuuksia ja tarjoaa heille enemmän valinnanvaraa. Hänen mielestään investointi hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Työ ei ole pelkästään keino hankkia rahaa ruokaan. Myös työpaikan yhteisöllisyys on tärkeää. Se kannustaa solmimaan henkilökohtaisia suhteita ja luo pohjan itsemääräämisoikeudelle ja itsenäisyydelle.

– Ihmisellä pitäisikin olla kiistaton oikeus työhön. Se antaa elämälle sisältöä ja tyydyttää psykologisia, sosiaalisia ja taloudellisia perustarpeita.

Tómasdóttir sanoo, että toistaiseksi on mahdotonta ennakoida kampanjan tehoa pitkällä aikavälillä, koska se on ollut käynnissä vasta vähän aikaa. Projektin käynnistymisen jälkeen 90 prosenttia työttömistä nuorista on kuitenkin saanut neuvontaa ja mahdollisuuden aktivointitoimenpiteisiin.

Työttömyys masentaa

Thengill Sævar Halldórsson on 39-vuotias. Hänellä on kolme lasta ja hän on yksi monista heikosti koulutetuista työttömistä, jotka elävät työttömyyskorvauksella.
Hän tarttui valtion tarjoukseen suorittaa loppuun muurarin ammattitutkinto.

– Olen hakenut töitä, vaikka se ei olekaan välttämätöntä opiskelun aikana, hän sanoo.

– Korvauksesta menee lähes 70 prosenttia vuokraan, joten siitä ei jää kovin paljon niille viikonlopuille, jolloin lapset ovat minun luonani.

Hän sanoo työtarjousten olleen vähissä lokakuun 2008 pankkiromahduksen jälkeen. Hän on hakenut turhaan noin seitsemääkymmentä työpaikkaa tai projektia. Hänen käsivarteensa on tatuoitu: ”I still believe in God but God no longer believes in me.”

– Joskus on todella masentunut olo. Silloin laiminlyö helposti sekä itseään että muita, nukkuu puoleen päivään, ei tiskaa eikä pese pyykkejä ja syö roskaruokaa, jos on varaa. On lasteni ansiota, että olen vielä järjissäni.

Halldórsson sanoo olevansa iloinen siitä, että on saanut mahdollisuuden opiskella, ja hän toivoo pääsevänsä takaisin työmarkkinoille mahdollisimman nopeasti. Hänellä on seitsemän miljoonan Islannin kruunun laina autosta, jonka hän menetti, koska ei enää pystynyt hoitamaan lainaa.

– En maksa vuokran lisäksi mitään muita laskuja, hän sanoo.

–  Voisin saada Kanadasta töitä laatoittajana. Matka on kuitenkin kallis, enkä näkisi lapsiani.

Myös kunnat panostavat

Kunnat ja laitokset käynnistivät talvella yhdessä työmarkkinaviraston kanssa uuden työpaikkahankkeen.

– Työmarkkinaviraston hanke on onnistunut erittäin hyvin, sanoo Islannin ammattiliittojen keskusjärjestön puheenjohtaja Gylfi Arnbjörnsson. Sen sijaan hän suhtautuu kriittisesti työttömyyskassasääntöihin, jotka eivät hänen mielestään sovellu nykyisiin olosuhteisiin (ks. oheinen artikkeli).

Esimerkiksi Kópavogur – Islannin toiseksi suurin kunta Reykjavikin jälkeen – on luonut 60–80 uutta työpaikkaa, jotka eivät sisälly kunnan varsinaiseen toimintaan. Työpaikkatarjous koski vain niitä, jotka olivat saaneet työttömyyspäivärahaa. Kunta maksoi päivärahan ja työehtosopimuksen mukaisen palkan välisen erotuksen.

– Monet sanoivat työpaikan auttaneen heitä murtautumaan ulos eristäytyneisyydestä ja kannustaneen heitä eteenpäin, Kópavogurin kunnan henkilöstöpäällikkö Thorsteinn Einarsson selittää.

– Monet pitkäaikaistyöttömät olivat kunnan palveluksessa vain vähän aikaa, sillä he löysivät työtä muualta. Olemme siitä oikein iloisia.

Kópavogur palkkasi myös kaksi konsulttia etsimään kesätöitä alle 18-vuotiaille nuorille, jotka eivät olleet oikeutettuja työttömyyskorvaukseen.

– Muun muassa kaupunginkanslia otti nuoria töihin rekisteröimään, arkistoimaan, lajittelemaan ja käsittelemään asiakirjoja. Tarjolla oli myös ulkotöitä. Työsuhteen pituus vaihtelee, mutta se on korkeintaan kolme kuukautta, kunnansihteeri Páll Magnússon kertoo.

– Palkkasimme 800–900 nuorta eli kaikki hakijat.

Omatoimisuutta

Naapurikunnassa Garðabærissä joukko nuoria otti ohjat omiin käsiinsä. 19-vuotias Bergný Ármannsdóttir sanoo, että hän kieltäytyi olemasta jouten. Yhdessä viidentoista kaverinsa kanssa hän ylipuhui kunnanhallituksen maksamaan luovasta kesätyöstä saman palkan, joka maksetaan nuorille työntekijöille.

– Olemme kaikki allekirjoittaneet työsopimuksen kunnan kanssa ja työskentelemme kymmenestä viiteen. Minä valokuvaan ja toteutan tasa-arvokoulutusta. Meillä on kolme musiikkiryhmää, yksi muotisuunnitteluryhmä, piirustusryhmä ja runousryhmä. Palkka ei tietysti ole häävi, mutta se ei haittaa kovin paljon, koska saamme tehdä sellaista työtä, josta pidämme. Se ei suinkaan ole itsestään selvää nykyisessä tilanteessa.

Bergný hankkii lisäansioita työskentelemällä iltaisin kahvilassa.

– Olen onnekas, vaikka työpäivät venyvätkin aika pitkiksi. Olen ensin kunnan töissä viiteen iltapäivällä ja työskentelen sitten kahvilassa kuudesta yhteen yöllä. En kuitenkaan valita. Olisin muuten joutunut istuttamaan metsää tai jotakin sellaista. Se ei sovi minulle. Olisin voinut jäädä myös ilman työtä ja istua päivät pitkän tietokoneen ääressä. Minulla on mielestäni ollut tuuria.

Bergný aikoo lähteä opiskelemaan ylioppilastutkinnon jälkeen.

– Haluaisin opiskella ulkomailla, mutta se on hankalaa ilman rahaa. Luulen, että haen Islannin yliopistoon lukemaan psykologiaa. Sitä varmaan tarvitaan täällä tästä eteenpäin.