Suurponnistus opiskelu- ja työpaikkojen lisäämiseksi nuorille

Kun Stine Rasmussen Draslov tuli raskaaksi ja jätti kotitalouskoulun kesken 17-vuotiaana, hän ei ollut kuvitellutkaan, että siitä alkaisi seitsemän vuoden työttömyysjakso. Hän työskenteli 24-vuotiaana jonkin aikaa huoltoasemalla, mitä seurasi jälleen työttömyyskausi. Nyt hän on 27-vuotias ja työharjoittelussa supermarketissa. Paikka on osa valtiollista hanketta, jolla pyritään hankkimaan työttömille nuorille koulutusta ja työtä.

– Olen ollut työtön todella monta vuotta ja olin jo luopunut työn saamisen toivosta, siksi tuntuu hienolta olla taas mukana. Kotiin tullessani minulla on jotain kerrottavaa. Aiemmin minulla ei oikein ollut mitään jaettavaa, kun mieheni kertoi työpäivästään – minähän olin vain kotona, hän kertoo.

Kunnallinen työvoimatoimisto on osoittanut Stinelle hänen nykyisen työpaikkansa Netto-päivittäistavaraliikkeessä Kööpenhaminan eteläpuolella Grevessä. Greve on Stinen kotikunta ja yksi niistä 14 kunnasta, jotka osallistuvat hankkeeseen nimeltään Unge – godt i gang (Nuoret – hyvässä vauhdissa). Hanke on osa hallituksen ohjelmaa, jolla pyritään luomaan nuorisolle koulutus- ja työpaikkoja. Hankkeesta saadaan tulokseksi myös tähän mennessä perusteellisin kartoitus siitä, mitkä välineet ovat tehokkaimpia nuorten työllistämisessä ja koulutukseen ohjaamisessa.

Stine Rasmussen Draslov on yksi niistä kaikkiaan 2000 nuoresta, jotka on arpomalla valittu hankkeeseen. Hän ja muut osallistujat saavat aivan erityisen paljon tukea ja kannustusta työvoimatoimistosta ja heille annetaan henkilökohtainen ohjaaja. Verrokkiryhmänä on 2000 nuoren työttömän ryhmä, jonka jäsenet saavat työvoimatoimistostaan vain tavanomaiset peruspalvelut. Hankkeen päätyttyä ryhmien tuloksia verrataan keskenään.

Unelma lastentarhanopettajan ammatista

Stine Rasmussen Drasloville ylimääräinen tuki on ollut erittäin tärkeää. Joka toinen viikko häntä käy työpaikalla tapaamassa työvoimatoimiston työntekijä, ja hän tapaa säännöllisesti myös työnantajansa Dansk Supermarkedin hänelle osoittamaa mentoria.

– Ylimääräinen tuki on ollut oikein hyvä asia. Taidan tarvita vähän tiukemmat puitteet työssäni kuin useimmat muut. Haluan esimerkiksi, että minulla on lapulla kaikki, mitä työpäivän aikana pitää saada tehdyksi. Sitten kun olen tehnyt kaikki sovitut tehtävät, voin aina kysyä, onko vielä jotain.

Kerran viikossa Stine Rasmussen Drasloville on varattu aika lukiopetukseen, mutta hän tunnustaa, ettei hänen tule lähdettyä sinne likipitäenkään joka viikko. Opetuksen on järjestänyt työvoimatoimisto, joka on myös hankkinut hänelle tietokoneen ja lukuohjelman. Se on hänelle suureksi avuksi, koska nyt hän voi skannata esimerkiksi kunnan kirjeet ja ohjelma lukee ne hänelle, jos hänen on vaikea lukea niitä itse.

Stine Rasmussen Draslov ei ole opiskellut peruskoulun 10:nnen luokan jälkeen, mutta hän on aina haaveillut lastentarhanopettajan ammatista. Hän kuitenkin arvelee koulutuksen olevan liian pitkän ja vaikean. Hänestä on realistisempaa, että hän jossain vaiheessa hankkii lähihoitajan ammatin, johon koulutus ei ole kovin pitkä.

– Voin hyvin kuvitella työskenteleväni vanhusten parissa kotipalvelussa, mutta kun aloitan opinnot, minun täytyy tietää, että voin viedä ne loppuun eli vielä ei ole sen aika. Poikani on nelivuotias, enkä halua työskennellä kokoaikaisesti. En koe olevani valmis lähtemään opiskelemaan.

Uusi koko maata palveleva nuorisoyksikkö

Tanskan parlamentin, kansankäräjien, suuri enemmistö päätti viime syksynä nuorisopaketista ja sen myötä se käynnisti lukuisia aloitteita, joilla halutaan estää kokonaista sukupolvea syrjäytymästä lopullisesti Tanskan työmarkkinoilta.

Nuorten, 18–30-vuotiaiden, aktiiviseen työllistämispolitiikkaan on varattu melkein puoli miljardia Tanskan kruunua. Nuorisopakettiin kuuluu sekä pehmeitä toimenpiteitä, kuten mentorointijärjestelmä, että kovempia otteita, kuten lapsilisien leikkaaminen alle 18-vuotiailta, jotka eivät ole koulussa tai työssä. Työvoimatoimistojen tulee yleensä ottaen olla aktiivisempia ja ne voisivat esimerkiksi tarjota lukutaito-opetusta ja kirjallisen ilmaisun opetusta tai työharjoittelua yrityksissä, jos niistä on apua nuorille.

Poliitikot ja työmarkkinaosapuolet ovat laajalti yhtä mieltä siitä, että tarvitaan erityisiä ja tavoitteellisia toimenpiteitä, jotta saataisiin mahdollisimman monet nuoret töihin tai koulutukseen. Kouluttamattomat nuoret joutuvat muita useammin työttömiksi ja heillä on pidempiä työttömyysjaksoja kuin ammattikoulutuksen saaneilla.

Osana tätä panostusta avattiin 1. huhtikuuta tänä vuonna uusi kansallinen nuorisoyksikkö, jonka tarkoituksena on auttaa maan kuntia ja työvoimatoimistoja optimoimaan nuorisopanostuksen toimet. Yksikkö on koonnut ryhmän, joka käy kaikissa maan kunnissa ja tiedottaa hyvistä esimerkeistä ja alan uusimmasta tiedosta.

– Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että nuorisotyöttömyys on suuri, vakava ja akuutti ongelma, ja että monet nuoret tarvitset apua päästäkseen opiskelemaan tai työelämän alkuun. Monet sellaiset työpaikat, jotka eivät edellytä koulutusta, ovat hävinneet talouskriisin aikana, eivätkä ne enää palaa. Meidän tulee saada enemmän nuoria koulutuksen piiriin ja eritoten meidän täytyy varmistaa, että he vievät opintonsa loppuun, sanoo Kurt Nielsen, uuden kansallisen nuorisoyksikön koordinaattori.

Kolme ammattia 25-vuotiaana

Eräs, joka on ymmärtänyt koulutuksen merkityksen, on 25-vuotias Michael Hartmann Ejlerskov. Työvoimatoimiston tuella hän opiskelee nyt kolmanteen ammattiinsa. Peruskoulun jälkeen hän kouluttautui liikeapulaiseksi ja työskenteli kaksi vuotta vaateliikkeessä. Sen jälkeen hän opiskeli vakuutusalaa ja meni töihin vakuutustoimistoon. Kun hänet irtisanottiin vakuutusmyyjän tehtävistä, hän oli työttömänä kolme kuukautta, mutta työvoimatoimisto tarjosi hänelle mahdollisuutta opiskella terveydenhoitoalan vastaanottoapulaiseksi ja hän tarttui tilaisuuteen.

– Uuden, tuntemattoman koulutuksen aloittaminen oli melkoinen ponnistus, mutta vaihtoehtona oli osallistua aktivointiohjelmaan. Sain myös oikein hyvää ja perusteellista apua työvoimatoimistosta, jossa käytettiin aikaa keskusteluun ja tilanteen selvittämiseen ja etsittiin vaihtoehto, jonka voisi yhdistää kaksilapsisen perheen elämään. Siksi suostuin, Michael Hartmann Ejlerskov kertoo.

Hänellä on äskettäin ollut ensimmäinen työpäivänsä vastaanottoapulaisena Roskilden sairaalan lastenosastolla.