– Kun 1990-luvun lama johti tuntuviin leikkauksiin julkisella sektorilla, ruotsalaisten välinen luottamus pieneni, Mikael Rostila sanoo.
Pohjoismaista luottamusta on vaikea viedä
Pohjoismaista mallia tavataan kuvailla yhteiskuntajärjestelmäksi, jossa on vahvat ammatti- ja työnantajayhdistykset, aktiivinen valtio sekä tiheä sosiaalinen turvaverkko. Mallin vieminen muihin maihin on kuitenkin vaikeaa erään kulttuurisen erityispiirteen vuoksi: Pohjoismaissa ihmiset luottavat toisiinsa erittäin paljon.
Pohjoismaat eroavat monin tavoin muusta Euroopasta ja maailmasta, mutta yhdessä asiassa ero näkyy kaikkein selvimmin. Tämä on todettu useita kertoja 57 maata kattavassa World Values Survey -arvotutkimuksessa, jossa on esitetty seuraava kysymys:
Oletko sitä mieltä, että useimpiin ihmisiin voi luottaa?
Pohjoismaat erottuvat joukosta, kun vastaajat jaetaan kahteen ryhmään eli niihin, joiden mukaan useimpiin ihmisiin voi luottaa tai joiden mukaan koskaan ei voi olla tarpeeksi varovainen.
Yli puolet pohjoismaalaisista vastaa luottavansa toisiinsa. Eniten kanssaihmisiin luottavat 57 maan vertailussa norjalaiset, joista 74 prosenttia valitsi ensimmäisen vaihtoehdon. Muiden luotettavuuteen uskoo myös 68 prosenttia ruotsalaisista, 59 prosenttia suomalaisista ja 58 prosenttia tanskalaisista. Epäluuloisempia ovat ainoastaan islantilaiset, joista 41 prosenttia luottaa yleisesti muihin ihmisiin. Tämä oli kuitenkin ennen maahan iskenyttä talouskriisiä.
Vähiten kanssaihmisiin luottavat brasilialaiset, joista alle kymmenen prosenttia vastasi myöntävästi tähän kysymykseen.
– Brasilian huonoa tulosta voivat selittää suuret rikosluvut. Rikollisuus ja korruptio ovat tekijöitä, jotka nakertavat ihmisten välistä luottamusta kaikkein eniten, toteaa sosiologian tohtori Mikael Rostila. Hän selvitti väitöskirjassaan luottamuksen ja sosiaalisten suhteiden terveysvaikutuksia. Rostila työskentelee Tukholman yliopiston alaisessa terveyden tasa-arvon tutkimuskeskuksessa (Chess).
Vähäistä luottamusta löytyy kuitenkin lähempääkin kuin Brasiliasta: italialaisista vain 29 prosenttia luottaa toisiinsa. Saksassa, joka on kulttuurisesti varsin lähellä Pohjoismaita, luku on 37 prosenttia.
Pohjoismaalaisten luottavaisuudelle löytyy useita selityksiä. Berliiniin WBC-instituutissa työskentelevä tutkija Jan Dehly on käynyt läpi 36 luottamukseen vaikuttavaa tekijää aina sisällissodasta kaupungistumiseen ja onnettomuusriskiin. Hän päätteli, että suuren luottamuksen kannalta tärkeitä tekijöitä on vain muutama. Esimerkkeinä niistä voidaan mainita etninen homogeenisuus, protestanttisuus, toimivat viranomaiset sekä vauraus ja samanaikainen tasa-arvoisuus.
– Luottamus on suurin silloin, kun nämä tekijät yhdistyvät, kuten Pohjoismaissa, Dehly kirjoittaa.
Pohjoismaat erosivat joukosta niin selvästi, että Dehly poimi ne varmuuden vuoksi erilleen otoksesta nähdäkseen, oliko tekijöiden vaikutus luottamukseen sama muissakin maissa. Näin myös oli, mutta yhteys ei ollut yhtä vahva kuin Pohjoismaissa.
Ylipäätään on vaikea tietää, mikä tuli ensin. Onko luottamus mahdollistanut pohjoismaisen mallin rakentamisen, vai onko malli synnyttänyt luottamuksen? World Values Survey -ryhmä alkoi esittää kysymystä vasta vuonna 1979, kun taas pohjoismainen malli alkoi kehittyä 1930-luvulla.
– Kansalaisten välillä vallitsee suurin luottamus maissa, joissa sosiaalidemokraatit ovat olleet pitkään vallassa ja kehittäneet hyvinvointiyhteiskunnan, joka perustuu oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja solidaarisuuden kaltaisiin käsitteisiin – eli yhteiskunnan, jollainen meillä on ollut ja osittain yhä on Ruotsissa, Mikael Rostila sanoo.
Hän ei allekirjoita väitteitä siitä, että luottamuksen edellytyksenä on etninen homogeenisuus tai että yhteiskuntien monietnisyys tekisi ihmisten välisestä luottamuksesta vähemmän todennäköistä.
– Asiaa on tutkittu paljon, ja tulokset ovat varsin ristiriitaisia. Maahanmuuton vähentämistä vaativat voisivat myös käyttää etnisen heterogeenisuuden vaikutusta luottamukseen lyömäaseena, hän sanoo.
– Pikemminkin on ehkä niin, että maahanmuutto lisää segregaatiota, joka taas on luottamuspulan varsinainen selitys. Silloin poliitikkojen tulisi vähentää segregaatiota eikä maahanmuuttoa.
Luottamus kanssaihmisiin on myös pysynyt huomattavan vakaana. Siinä missä luottamus kuningashuoneen, valtiopäivien ja hallituksen kaltaisiin instituutioihin voi vaihdella Ruotsissa tuntuvasti – taloudesta nyt puhumattakaan –, kanssaihmisiin luottavien osuus on pysynyt lähes muuttumattomana Göteborgin yliopiston vuosittaisissa SOM-tutkimuksissa. SOM tulee sanoista samhälle, opinion ja massmedia eli yhteiskunta, yleinen mielipide ja joukkoviestimet. Usein käytetään saldolukua, joka voi vaihdella +100:sta (kaikki luottavat instituutioon) –100:aan (luottamusta ei ole kenelläkään). Hallitus on 25 viime vuoden aikana seilannut +36:n ja –31:n välillä. Kuningashuone on tippunut +41:stä +12:een viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana, ja ammattijärjestöt ovat pysytelleet vakaasti –21:n tuntumassa.
Samalla demokratian toimivuuteen tyytyväisten osuus on kasvanut tasaisesti vuoden 1996 +46:sta vuoden 2009 +78:aan.
Talouskriiseillä on kuitenkin jonkin verran vaikutusta myös luottamukseen.
– Kun 1990-luvun lama johti tuntuviin leikkauksiin julkisella sektorilla, trendi katkesi ja ruotsalaisten välinen luottamus pikemminkin pieneni. Voidaan uumoilla, että tämä johtui lamasta ja tuloerojen kasvusta. Kun ihmiset kokevat epäoikeudenmukaisuutta ja tuntevat yhteiskunnan pettäneen heidät, he alkavat myös epäillä kanssaihmisiään entistä enemmän, Rostila sanoo.
