Ruotsin metalliliiton on voitava luottaa vastapuoleen

Näin sanoo ruotsalaisen ammattiliiton IF Metallin työehtosopimussihteeri Veli-Pekka Säikkälä.

Hän oli aikaisemmin neuvottelupäällikkö ja osallistui useisiin palkkaneuvotteluihin 225 000 metallityöläisen edustajana. Työmarkkinaosapuolten pulmat ovat hänelle tältä ajalta tuttuja. Vaikka osapuolet ovat toistensa vastustajia, niiden on voitava luottaa toisiinsa.

– Keskustelemme Euroopan metallityöväen liitossa (EMF) Euroopan ammattiliittojen yhteistyön syventämisestä. Koko Euroopassa tulisi esimerkiksi olla yhtenäiset neuvottelusäännöt, sanoo Veli-Pekka Säikkälä, joka sai vastikään kokea, ettei tämä ole aivan helppoa.

– Eräs eteläeurooppalainen ay-edustaja kysyi minulta, mitä teemme neuvottelujen päätyttyä. Vastasin, että työrauha astuu voimaan, kun sopimus on allekirjoitettu.

– ”Mutta mitä teette, jos ette ole tyytyväisiä sopimukseen”, hän kysyi.

– Siinä tapauksessa voimme viedä asian työtuomioistuimeen.

– ”Entä jos häviätte sielläkin?”

– Sitten me hyväksymme sen, minä vastasin.

Eteläeurooppalainen ei voinut ymmärtää tätä.

– ”Me jatkaisimme kiistaa”, hän sanoi.

Veli-Pekka Säikkälä muutti kaksivuotiaana Ruotsiin Suomesta. Isä sai työtä Saabilta Trollhättanista ja poika seurasi isän jalanjälkiä. Hän osallistui ay-työhön Saabin kokoonpano-osastolla 1990-luvun kriisin aikana, jolloin Saab supisti henkilöstömääränsä 12 000:sta 5 000:een. Hän joutui mukaan toistuviin neuvotteluihin henkilöstön vähentämisestä. Kriisin jälkeen hän jäi liittoon ja siirtyi myöhemmin  metalliliiton liittotoimistoon.

Niitä, jotka luottavat ay-liikkeeseen, on 21 prosenttia vähemmän kuin niitä, joiden luottamus siihen on vähäinen, ja Säikkälä selittää tämän yleisellä auktoriteettien heikkenemisellä.

– Ennen vanhaan kukaan ei kyseenalaistanut lääkärin ohjeita, ja kun luottamusmies tuli Saabille, tuntui kuin itse Jumala olisi laskeutunut maan päälle. Nykyään kaikki kyseenalaistavat kaiken.

– IF Metallin järjestäytymisaste ei kuitenkaan heikkene. Jäsenmäärä on laskenut, mutta se johtuu siitä, että metalliteollisuuden työntekijämäärä on supistunut 60 000:lla työntekijällä.

Hän näkee uudet sosiaaliset mediat kuten Twitterin ja Facebookin sekä uhkana että mahdollisuutena.

– Neuvotteluissa joutuu tasapainoilemaan ja miettimään, minkä verran on tiedotettava jäsenistölle ja suurelle yleisölle, ja samalla on muistettava, että mitään ei saa sanoa niin kauan kuin neuvottelut ovat yhä käynnissä. Sivu suunsa puhuminen voi pilata kaiken.

– Uskon riskin kasvaneen sosiaalisten medioiden myötä. Kolikolla on kuitenkin kaksi puolta. Uudet mediat helpottavat tiedonvälitystä jäsenistölle.

Suurempia uhkia ruotsalaiselle ja pohjoismaiselle sopimusmallille saattavat olla oman maan hallitus ja EU.

– Oikeastaan kumpikaan, me tai työnantajat, ei halua luopua neuvottelumallista. Sen avulla voi solmia toimialakohtaisia sopimuksia. Jos viranomaiset tekevät päätökset, lopputulos on usein joustamattomampi.

– Samalla sekä työnantajia että liittoja houkuttaa ajatus pyrkiä tavoitteisiin poliittista tietä. Meidän on oltava ryhdikkäitä ja sanottava poliitikoille ”ei”, mutta kun osapuolet eivät löydä ratkaisua ongelmaan, poliitikot puuttuvat asiaan. Yksi tällainen asia on tasa-arvo.

Vaikka vastustajan huiputtaminen on kuolemansynti, hänelle ei tulisi mieleenkään sanoa vastapuolelle, ettei hän halua neuvotella tietyn henkilön kanssa.

– Sellainen vaatimus johtaisi siihen, että olisi pakko antaa periksi, kun vastapuoli esittää vastaavanlaisen vaatimuksen. Mutta jos luottamus horjuu, kumpikin osapuoli huomaa sen. Tilanne tapaa laueta sillä, että kyseinen henkilö lähtee.