Suomea vaivaa luottamuspula

Kahden viime vuoden aikana Suomea on ravisuttanut syvältä luotaava poliittinen skandaali, jossa liikemiehet ovat kanavoineet suuria summia eduskunta- ja kunnallisvaalikampanjoihin. Tätä taustaa vasten ei ole hämmästyttävää, että luottamus poliitikkoihin on pohjalukemissa juuri nyt. Vain yksi kymmenestä kyselyyn osallistuneesta suomalaisesta sanoo luottavansa poliitikkoihin; vastaava luku Ruotsissa on kaksi kymmenestä. Sitä vastoin suomalaiset luottavat viranomaisiin, kuten poliisiin, palomiehiin, apteekkareihin ja ennen kaikkea lentäjiin. Asenteet eivät poikkea kovinkaan paljoa muusta Euroopasta, osoittaa European Trusted Brandsin tekemä tutkimus, jonka Valitut Palat esitteli kesällä.

– Ihmiset eivät lentäisi, elleivät luottaisi lentäjään – lentäjään on pakko luottaa. Poliitikkoa on helpompi epäillä, sillä tähän epäilykseen ei liity välitöntä hengenmenetyksen vaaraa, toteaa Åbo Akademin filosofian professori Olli Lagerspetz.

Luottamuslistan pohjilla poliitikkojen rinnalle lukeutuvat myös toimittajat ja ammattiyhdistysjohtajat.

Vertailu on mielenkiintoinen siksi, että se vahvistaa muun tutkimuksen havaitsemaa kuvaa kahtiajaosta suomalaisten päättäjien ja kansan mielipiteen välillä. Lagerspetz on luottamuskäsitteen tutkimuksen edelläkävijä Suomessa. Hänen mukaansa yleiset toimintaehdot yhteiskunnassa ovat muuttumassa.

– Yleinen perusajatus on, että yhteiskunnassa eläminen merkitsee itsestään selvää luottamista tiettyihin asioihin. Ei tarvitse pohtia, voiko johonkuhun luottaa, hän sanoo.

Luottamus on yksinkertaista: linja-autopysäkillä seisova on vakuuttunut siitä, että bussi tulee, ja puhelimella soittava odottaa saavansa vastauksen. Pohjoismaissa yhteiskunnan rakennusprojekti on paljolti perustunut tämän itsestään selvän luottamuksen ulottamiseen uusille alueille. Enää se ei kuitenkaan näytä kuuluvan kaikille kansalaisille: maahanmuuttajat jäävät sen ulkopuolelle ja nuorten on vaikeaa päästä sen piiriin, samoin kuin toiselta paikkakunnalta muuttavienkin.

– Olen hämmästyneenä pannut merkille, ettei ihmisiä enää pyritä osallistamaan entiseen tapaan.

Vallan asiakkaat

Ideologisesti tarkastellen myös suhtautuminen yhteiskuntaan on muuttunut. Emme enää ole ”iloisesti” veroa maksavia yhteiskunnan jäseniä, vaan meistä on tullut julkisen vallan asiakkaita. Julkinen valta on puolestaan muuttunut palveluntarjoajaksi.

– Me maksamme palveluista veroina. Ellen tarvitse juuri tätä palvelua, miksi minun sitten pitäisi maksaa siitä?

Lagerspetz myöntää suhtautuvansa kehitykseen pessimistisesti. Jopa työntekijöiden suojaksi tarkoitettua lainsäädäntöä kierretään, ja rakennustyömailla pimeä työvoima on jokapäiväinen ilmiö.

– Olemme pitäneet hyvinvointivaltiota itsestäänselvyytenä, mutta historiallisesti sen kausi on ollut hyvin lyhyt.

Hyvinvointivaltiolla on yhä vankka tuki, sitä osoittavat kaikki mielipidemittaukset, mutta Lagerspetzin mukaan päätöksentekijöiden teot eivät puhu samaa kieltä kuin sanat.

Maailman paras

Kerta toisensa jälkeen Suomi päätyy yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa kaikkien kansainvälisten hyvinvointivertailujen huipulle, viimeksi yhdysvaltalainen Newsweek-lehti nimesi Suomen maailman parhaaksi maaksi. Olli Lagerspetz suhtautuu kunniamainintaan hieman epäröiden – samoin kuin useimmat suomalaisetkin, ainakin verkon keskustelupalstojen perusteella.

Hyvinvointivertailuja tärkeämpiä ovat Pisa-tutkimukset, jotka osoittavat 15-vuotiaiden suomalaisten olevan maailman parhaiten koulutettuja.

– Meidän on pidettävä huolta koulujärjestelmästämme. Pisa-tutkimus osoittaa, että järjestelmä on yhtenäinen eikä kunnon koulutuksen saamiseksi tarvitse asua jollain tietyllä alueella. Se on osa osallistavaa kansallisvaltiota, joka rakennettiin 1800-luvulla.

Koulujärjestelmä on asevelvollisuuden tavoin yhteisöllisyyttä ilmentävä instituutio: suomalaiset osallistuvat yhteiseen järjestelmään ja jakavat yhteisen ajatusmaailman.