OECD nuorisotyöllisyydestä: apu suunnattava heikoimmille

Kriisi vaikuttaa ankarimmin nuoriin. OECD:n alueella lähes 4 miljoonaa nuorta on vailla työtä. Näiden lisäksi on vielä joukko niitä, jotka ovat jo luovuttaneet ja lakanneet etsimästä työpaikkaa ja näin ollen joutuneet työmarkkinoiden ulkopuolelle. Vaarana on, että monet nuoret jäävät pysyvästi ilman palkkatuloja ja työuran kehitystä tai että he syrjäytyvät täysin.

OECD:n apulaispääsihteeri Aart de Geus esitteli luvut avauspuheenvuorossaan korkean tason konferenssissa Jobs for Youth, jonka OECD ja Norjan työministeriö järjestivät Oslossa 21. ja 22. syyskuuta. Jobs for Youth oli nelivuotisen tutkimuksen päätöskonferenssi, jossa esiteltiin 16 jäsenmaasta saadut tulokset. Tutkittujen maiden joukossa olivat myös Norja ja Tanska. Tutkimuksessa kartoitettiin nuorten siirtymistä koulusta työelämään ja tutkittiin, millaiset konkreettiset toimenpiteet edistävät nuoren pääsyä pysyvään työhön.

– Suurin haasteemme on auttaa koulupudokkaita mielekkääseen toimintaan. Tätä ongelmaa pyrimme nyt ratkaisemaan, kommentoi konferenssin norjalainen emäntä, työministeri Hanne Bjurstrøm Työelämä Pohjoismaissa -lehdelle.

Konferenssin ensimmäisenä päivänä poliitikot, päätöksentekijät, sosiaalialan asiantuntijat, tutkijat sekä työnantaja-, palkansaaja- ja nuorisojärjestöjen edustajat keskustelivat synteesiraportin ja 16 maakohtaisen raportin pohjalta keinoista, joilla nuorisolle voidaan turvata hyvä siirtymävaihe koulusta työelämään ja elinikäiseen urakehitykseen. Päätelmät esitettiin ministereille näiden kokoontuessa seuraavana päivänä.

Viesti ministereille

Bo Smith, OECD:n työllisyys-, työvoima- ja sosiaaliasiain komitean puheenjohtaja ja Tanskan työministeriön kansliapäällikkö, löysi nopeasti viisi kohtaa esiteltäväksi ministerikokoukselle. Erityisesti hän korosti maiden välisiä suuria eroja. Lisäksi hän totesi, että työmarkkinoilla joustavuus ei välttämättä ole yksinomaan hyvästä, vaan sitä täytyy tarkastella työn ja ansioiden vakauden valossa. Kolmas opetus oli, että tiiviit yhteydet nuoriin ja yksilöllinen palaute ovat toki tärkeitä lähitulevaisuuden kannalta, mutta ne ovat myös sijoitus tulevaisuuteen. Sitä paitsi onnistumisen mahdollisuus riippuu 10-prosenttisesti politiikasta ja toimenpidesuunnitelmista ja 90-prosenttisesti niiden toteutuksesta. Hyvä toteutus taas edellyttää viranomaisten ja työelämän organisaatioiden yhteistyötä. Lopuksi hän korostaa myös nuorilta itseltään kuultua toivetta siitä, ettei nuoria lannistettaisi, vaan heidän itsetuntoaan tuettaisiin.

Pitkäaikaisvaikutuksia on torjuttava

Vaikka taloudellinen tilanne on kääntynyt kasvuun, kehitys ei vielä ole riittävän vakaata nuorisotyöttömyyden helpottumiseksi. Vaarana on, että monet nuoret jäävät työelämän ulkopuolelle niin pitkäksi aikaa, että vaikutukset ovat pysyviä tai että he jäävät epävarmojen tai huonosti palkattujen työpaikkojen kierteeseen.

Kahteen nuorten ryhmään on kiinnitettävä erityistä huomiota viivyttelemättä. Toinen ryhmä ovat koulupudokkaat, jotka eivät ole ilmoittautuneet työnhakijoiksi (NEET – neither in employment, nor in education or training). Jo ennen talouskriisiä vuonna 2005 tämän ryhmän osuus oli  11 prosenttia 15–29-vuotiaiden ryhmästä. 

Toinen ryhmä koostuu kouluttautuneista nuorista, joilla ei ole vakaata asemaa työmarkkinoilla. Heille on ominasta pätkätöiden ja työttömyyden vaihtelu. Vuonna 2005 näiden osuus oli 8 prosenttia 15–29-vuotiaista.

– Riskivyöhykkeeseen kuuluvien nuorten lukumäärä on noussut huomattavasti talouskriisin aikana. Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä koko sukupolven menettämistä, jos me nyt pystymme auttamaan nuoria hankkimaan koulutusta ja helpottamaan siirtymävaihetta koulusta työelämään. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat ne, jotka ovat menettäneet oppisopimuspaikkansa, Stefano Scarpetta toteaa.

Joustavuuden uhrit

Työmarkkinoille on ollut ominaista joustavuuden lisääminen määräaikaisia työsuhteita lisäämällä. OECD:n tutkimus osoittaa, että tämä vaihtoehto on nuorison kannalta pahin mahdollinen.

– Useat maat ovat höllentäneet lainsäädäntöään ja helpottaneet määräaikaisten työsuhteiden käyttöä ilman, että ne samalla olisivat helpottaneet vakituisten työsuhteiden tiukkaa säätelyä. Näin työnantajia on kannustettu palkkaamaan nuoria määräaikaisiin tyhösuhteisiin ilman, että nuorille olisi tarjottu mahdollisuutta edetä turvallisiin työsuhteisiin, joissa olisi kiinteä palkka ja mahdollisuus kehittää osaamistaan ja rakentaa uraa. Siksi työmarkkinoilla onkin suurta tarvetta joustavuuden ja turvallisuuden tasapainottamiseen.

– Olemme myös nähneet, että jo työssä käyville nuorille tulee tarjota työmarkkinatoimia ja palkkatukea, mutta on tärkeää, että nämä tuet yhdistetään työnhaun kannustimiin. Nämä on yhdistettävä toimenpidepaketiksi, Stefano Scarpetta korostaa.

Hän ottaa esimerkiksi Hollannin kokoaman paketin, jolla on tarkoitus estää nuoria joutumasta oman onnensa nojaan ja syrjäytymästä työmarkkinoilta, kuten aiempien kriisien yhteydessä on tapahtunut.

Pohjoismaiden erot

Tanskaa on kiitetty järjestelmästään, jossa työmarkkinatoimia tarkistetaan kulloinkin vallitsevan työttömyystilanteen mukaan. Talouskriisin alkaessa Tanskassa reagoitiin nopeasti ja jo marraskuussa 2009 käynnistettiin eri nuorisoryhmille suunnattuja toimia.

– Pohjoismaat ovat melko erilaisia, mutta yhteistä niille on sangen kattavat tukijärjestelmät ja se, että ne pystyvät käyttämään paljon resursseja työttömäksi joutuneiden työllistämiseen uudelleen, Stefano Scarpetta toteaa ja jatkaa:

– Ruotsissa nuorisotyöttömyys on erittäin korkea. Jo ennen talouskriisiä nuoret olivat usein määräaikaisissa työsuhteissa. Monet pärjäävät kyllä ja saavat vakituisen työpaikan, mutta monet jumiutuvat pätkätöihin. Norjallakin on haasteensa.  Vaikka työttömyys on alhainen, nuorisotyöttömyys on lisääntynyt eikä siirtyminen koulunpenkiltä työelämään useinkaan ole helppoa. Pohjoismailla on kuitenkin hyvät tukijärjestelmät, hyvä toimeentulotuki, tehokkaita työmarkkinatoimia ja tehokkaat työnhaun kannustimet. Me uskomme lujasti siihen, että näiden toimenpiteiden yhdistelmä on tehokas, mutta se ei riitä. Työmarkkinoilla on oltava työpaikkoja, ja talouden on oltava kasvussa.

Anglosaksiset haasteet

– Yhdysvalloille, Isolle Britannialle ja Irlannille tyypillinen joustava anglosaksinen malli on joutunut talouskriisin aikana suuriin ongelmiin, mutta aiempien kokemusten perusteella on syytä olettaa, että nämä valtiot saattavat toipua nopeammin kriisin mentyä ohitse.

– Espanjan, Italian ja jossain määrin myös Ranskan kaltaiset maat, jotka ovat antaneet mahdollisuuden lisätä määräaikaisen työvoiman määrää, ovat joutuneet suuriin vaikeuksiin työttömyyslukujen noustua etenkin vaikeassa tilanteessa olevien nuorten ja maahanmuuttajien keskuudessa. Useimmat menetetyt työpaikat ovat olleet määräaikaisia työsuhteita.

Niinpä yksi opetus onkin, että työttömyyden vähentämiseksi pitkällä aikavälillä tarvitaan rakenteellisia toimenpiteitä. Lyhyellä aikavälillä ihmisille on turvatta tulotaso, jolla voi elää.

Entä nyt?

– Toivomme, että maat ottaisivat oppia toistensa kokemuksista, eivät kopioidakseen niitä, vaan saadakseen innoitusta. Se on OECD:n tarkoitus. Me emme yritä painostaa maita omaksumaan tiettyjä ratkaisuja, vaan kokoamme eri maiden kokemukset, jotka voivat innostaa ottamaan oppimaan; ja tässä onkin tullut esiin monia mielenkiintoisia ja opettavaisia kokemuksia, Stefano Scarpetta sanoo Työelämä Pohjoismaissa -lehdelle.