Marius Kropidlowski haluaa töihin Norjaan. Hän odottaa tässä pääsyä Puolan Adeccon ammattitestiin luettuaan lehti-ilmoituksen, jossa haetaan työmiehiä rakentamaan loma-asuntoja Norjaan.
Vaikea kotiinpaluu
Puolan hallituksen ulkopuolalaisille suunnattu kotiinpaluukampanja kaatui finanssikriisiin ja kotiinpalaajien pettymykseen.
Joka viides puolalainen, joka on muuttanut ulkomaille Puolan liityttyä EU:hun vuonna 2004, aikoo jäädä pysyvästi uuteen kotimaahansa. Lähes yhtä moni sanoo haluavansa muuttaa takaisin Puolaan niin pian kuin mahdollista. Loput ovat epätietoisia. Tiedot ovat peräisin tilastosta, jonka pohjalta Puolan hallitus on käynnistänyt kotiinpaluukampanjansa. Vuonna 2007 käynnistetty kampanja on suunnattu etupäässä niille, jotka eivät vielä tiedä, jäädäkö vai palata. Finanssikriisi on kuitenkin haitannut sekä Puolaa että hallituksen kampanjaa.
Eurostatin mukaan EU-maista vain Puola ja Kypros kasvattivat bruttokansantuotettaan kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Puolan BKT kasvoi 1,9 prosenttia, mikä johtuu siitä, että kaksi miljoonaa puolalaista on muuttanut ulkomaille vuoden 2004 jälkeen. He ovat lähettäneet kotimaahansa noin 16,23 miljardia euroa, josta 4,4 miljardia viime vuonna. Puolan keskuspankki NBP laskee tämän olevan 1,5 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Esimerkiksi Puolan maanviljelijöiden EU-tuki on tähän mennessä ollut runsaat 9,27 miljardia euroa.
Valuuttavirrasta on ollut Puolalle selkeää hyötyä. Lisäksi kotimaahan palaavat puolalaiset tuovat mukanaan sekä rahaa, kielitaitoa, ammattikokemusta että tuoreita ideoita. Joidenkin pikkukaupunkien koko elinkeinoelämä on rakennettu Belgian ja Irlannin euroilla, Englannin punnilla sekä Norjan ja Islannin kruunuilla.
– Rahaa on käytetty valtavasti tuhansien uusien talojen rakentamiseen ja asuntojen ostamiseen, ja sitä on investoitu kampaamoihin, ravintoloihin, baareihin ja kauppoihin. Näissä luvuissa on mukana vain pankkien kautta siirretty valuutta. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon rahaa on tuotu käteisenä; sitä on ehkä yhtä paljon, Krzyztof Rybinski NBP:stä toteaa.
Puolasta työn perään lähteneiden maastamuuttajien keski-ikä on 26 vuotta. Resurssejaan pystyvät hyödyntämään parhaiten nuoret, koulutetut ihmiset, joilla on selkeät tavoitteet. Maastamuuttajien enemmistö on kuitenkin kielitaidottomia, kouluttamattomia työläisiä ja kirvesmiehiä. He ovat riippuvaisia palkasta ja työnantajasta, ja he jäävät sekä kotimaassa että ulkomailla jonon hännille työpaikkoja jaettaessa.
Huonekalupuuseppä Marcin Kropidlowski on ollut töissä Norjassa kaksi vuotta, mutta viime kuukaudet hän viettänyt perheensä luona kotimaassa, koska hänet irtisanottiin oslolaisesta työpaikastaan.
– Norjassa on korkea palkkataso ja hyvät sosiaaliset ehdot. Haluan työskennellä Norjassa muutaman vuoden, niin että minulla on sitten riittävästi pääomaa kotimaahan palattuani. Puolan nykyinen palkkataso ei tarjoa kovin suuria mahdollisuuksia, ja kaikki maksaa. Koulukirjat ja lastenvaatteet ovat kalliita, ja joudumme maksamaan myös sairausvakuutuksen itse. Lisäksi meillä on velkaa. Tällaisessa tilanteessa perheen elättäminen on vaikeaa tämän päivän Puolassa, jossa palkka on 250–350 euroa kuukaudessa. Minä ja kaverini etsimme koko ajan norjalaisia työpaikkailmoituksia puolalaisista värväystoimistoista ja pystymme lähtemään vaikka heti, hän kertoo Työelämä Pohjoismaissa -lehdelle.
Kotiinpaluuohjelma esiteltiin marraskuussa 2007. Kesällä 2008 Puolan tilanne vaikutti täydelliseltä erittäin vahvan valuutan, rakennusboomin ja suurten infrastruktuuri-investointien johdosta, jotka liittyivät vuoden 2012 jalkapallon EM-kisoihin. Ammattitaitoiset rakennusmiehet pystyivät sanelemaan palkkansa, ja Ukrainasta, Valko-Venäjältä, Vietnamista ja jopa Pohjois-Koreasta alkoi virrata maahan halpaa työvoimaa. Puola koki talousihmeen, ja keskipalkka nousi 1000 euroon kuukaudessa.
Vuotta myöhemmin rakennusala on lamassa, teollisuus ontuu ja sanoo irti työntekijöitään, telakat menevät konkurssiin ja tuhannet jonottavat töitä ja ottavat minkä tahansa työpaikan millä tahansa palkalla. Keskipalkka on sama kuin viime vuonna, mutta Puolan valuutassa, jonka todellinen arvo on puoliintunut viime vuodesta. Puolan zlotyn kurssi suhteessa euroon on enää puolet entisestä, mutta ruoka on yhtä kallista kuin Ruotsissa.
Hallituksen kotiinpaluuohjelma, jossa luvattiin verohelpotuksia ja yritysneuvontaa oman yrityksen perustamiseksi, tuntui kiinnostavalta viime vuonna, mutta se ei toimi enää, koska valtiolla ei ole varaa sen toteuttamiseen.
Kotiinpaluu vaikuttaa siis tällä hetkellä synkältä. Se näkyy selvästi Internetissä ja lehtien yleisöosastokirjeissä. Siksi on ymmärrettävää, että monet epäröivät palata kotiin. Monet paluumuuttajat kokevat, etteivät he ole tervetulleita ja että heitä on huijattu, ja niin he palaavat sinne, mistä tulivatkin.
Useimmat maastamuuttajat ovat kuitenkin lähteneet tienaamaan rahaa oman asunnon hankkimiseen. Ehkä he saavuttavatkin päätavoitteensa, sillä kiinteistömarkkinoiden kriisi on romahduttanut asuntojen hinnat. Kotiinpaluu saattaa siis kaikesta huolimatta olla mahdollinen – ilman hallituksen apua.
Puolalaisia rekkakuskeja neljän viikon mittaisella norjan tehokurssilla Adeccon keskuksessa Puolassa.
