Työelämästä ei puhuttu Ruotsin vaaleissa

On vaalien jälkeinen päivä ja ruotsalaiset heräävät uuteen poliittiseen todellisuuteen. Porvariallianssi on voittanut, mikä ei yllätä kuluneen viikon mielipidemittausten jälkeen. Uutta on sen sijaan se, että ruotsidemokraatit (SD), joita kaikki muut paitsi he itse pitävät muukalaisvihamielisinä, menestyi loistavasti. He saivat valtiopäiville 20 edustajaa ja ovat nyt vaa´ankielen asemassa kahden poliittisen ryhmittymän välillä. Tämä on tehnyt Ruotsin parlamentaarisesta tilanteesta tavattoman epävarman, ja nimenomaan siitä keskustellaan 20. syyskuuta. Vaalikeskustelua hallinneet asiat – työpaikat, verovähennykset, sairausvakuutukset ja koulu – saavat olla hetken rauhassa.

Syrjäytymistä ehkäistään luomalla työpaikkoja

Niin sanottu työlinja on muutoin ollut kuluneen vaalikauden ja vaaleja edeltävän ajan punainen lanka. Maltillinen kokoomus on nimennyt itsensä ”ainoaksi työväenpuolueeksi” ja työpaikkojen luomiseksi ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien saamiseksi takaisin työelämään on jo ryhdytty toimenpiteisiin. Kotona teetetystä työstä myönnettävän niin sanotun ROT-vähennyksen myötä kansalaiset saivat oikeuden vähentää verotuksessaan kotisiivous, lastenhoito ja muut senkaltaiset työkustannukset. Se oli yksi esimerkki kiistellyistä toimenpiteistä, jolla on luotu työpaikkoja palvelusektorille. Työtulotulovähennys on toinen esimerkki toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on tehdä työnteosta houkuttelevaa. Samalla on kiristetty työttömyyskorvaus- ja sairausvakuutussääntöjä. Sairauspäivärahalle on määrätty enimmäisaika, jonka jälkeen henkilö siirretään vakuutuskassan piiristä työnvälitykseen. Sen on tarkoitus auttaa hänet takaisin työmarkkinoille. Sairausvakuutukseen tehdyt muutokset ovat herättäneet runsaasti keskustelua ja arvostelua. Monet lausunnonantajat suhtautuivat muutokseen kriittisesti, ja mediassa on kerrottu lukuisista tapauksista, joissa ihmiset ovat joutuneet pulaan uusien määräyksien vuoksi.

– Tässä on noudatettu kurissapitolinjaa ja viestitetty, että ”näin pahasti voi käydä, ellei hyödynnä työkykyään”. Työpaikkaa on haettava sinnikkäästi ja oltava valmis muuttamaan. En usko, että kurissapitolinjaa kiristetään enää. Se saattaisi viedä uskottavuuden ja antaa epäinhimillisen kuvan, sanoo työelämän tutkija professori Gunnar Aronsson, joka työskentelee nykyään Tukholman yliopiston psykologian laitoksella.

Yksilöllinen vastuu kasvaa

Kenneth Abrahamsson, työelämän tutkimuksen apulaisprofessori ja  työelämän ja sosiaalitieteiden tieteellisen toimikunnan (FAS) ohjelmapäällikkö toteaa, että porvarillisen hallitusallianssin huomio on kohdistunut ja kohdistuu yhä työpaikkoihin.

– Kun vaalitaistelussa on keskusteltu työpaikoista, työpaikoista ja työpaikoista, kyse on ollut syrjäytymisen torjumisesta ja ihmisten saamisesta työmarkkinoille. Sen sijaan keskustelussa ei ole mainittavammin tullut esille työpaikkojen laatu tai työn sisältö, hän sanoo.

Kenneth Abrahamsson näkee kehityksen, jossa vastuu yksilön hyvinvoinnista ja kehityksestä sysätään niin hyvässä kuin pahassakin yhä suuremmassa määrin yksittäiselle kansalaiselle. Sekä mahdollisuuksia että riskejä sisältävä yhteiskunta suosii joitakin ryhmiä mutta sattuu kipeästi joihinkin toisiin. Jos veropohja asteittain supistuu, erilaisten hyvinvointipalvelujen liikkumavara pienenee samalla kun tarpeet kasvavat, mitä demografinen kehitys vain korostaa. Ruotsi on kenties lähestymässä amerikkalaista mallia, vaikka ruotsalaisen työolot ovatkin hänen mielestään vielä kaukana amerikkalaisista.

– Nyt kehitettyjen kannustusrakenteiden myötä jotkut saavat työpaikan ja toiset syrjäytyvät pysyvästikin.

Työn sisällöstä ei keskustella

Vaalien jälkeisenä päivänä kummassakin keskusjärjestössä, sekä LO:ssa että TCO:ssa, kannetaan huolta tulevaisuuden työelämästä.

TCO:n yhteiskuntapoliittisen osaston päällikkö Roger Mörtvik on sitä mieltä, että työympäristöä ja työn sisältöä koskevista tärkeistä kysymyksistä on vaiettu täysin kuluneella vaalikaudella ja vaalien alla. Painopiste on työmarkkinakysymyksissä.

– Työympäristö- ja työelämäkysymyksiä ei ole allianssille olemassakaan. Puna-vihreät ovat vain hiukan parempia. Työolot ovat jääneet äärettömän pienelle huomiolle. Jos tätä verrataan 90-luvun kriisiin, voidaan todeta, että silloin kampanjoitiin uusien ja parempien työpaikkojen puolesta. Huonoista työpaikoista haluttiin päästä eroon.

Hän ei näe myöskään mitään viitteitä siitä, että työelämäkysymykset nousisivat näkyvämmin esille seuraavalla vaalikaudella.

– Se on lyhytnäköistä. Monet syrjäytymisongelmat johtuvat työpaikasta tai työstä, ja politiikan on tarjottava välineet kelvottomien työ- ja työympäristöolojen parantamiseen. Pelkään 90-luvun kriisin toistumista ja sairauspoissaolojen räjähdysmäistä kasvua, hän sanoo.

Matalapalkkaisilla kovat ajat

Myös LO:n varapuheenjohtaja Ulla Lindqvist on huolissaan ensimmäisenä vaalien jälkeisenä päivänä. Hän on havainnut edellisellä vaalikaudella useita kielteisiä muutoksia eikä näe tulevaisuutta sen valoisampana. Hän mainitsee esimerkkejä heikennyksistä, joiden ounastelee toteutuvan. Ensinnäkin työsuhdeturvalakia (LAS) ehdotetaan muutettavaksi niin, että työnantajan ei tarvitsisi maksaa irtisanotulle työntekijälle palkkaa, mikäli irtisanomus on kiistanalainen. Työnantajalle ehdotetaan myös oikeutta lykätä lakisääteistä opiskeluoikeutta, mikä vaikuttaisi työntekijöiden ay-koulutukseen. Oppisopimusajaksi ehdotetaan kahdeksaatoista kuukautta, mikä käytännössä merkitsee työsuhteen koeajan pidentämistä. Ulla Lindqvist tietää myös, että muut allianssipuolueet, esimerkiksi keskustapuolue, haluaisivat jättää kokonaan lain ulkopuolelle työnantajat, joilla on alle kymmenen työntekijää. Toinen esimerkki on työttömyyskassa. Työttömyyskassamaksua korotettiin edellisellä vaalikaudella niin paljon, että yli 400 000 henkeä erosi kassasta. Nyt hallitus haluaa ottaa käyttöön pakollisen työttömyysvakuutuksen, johon työntekijöiden olisi liityttävä ja jossa maksun suuruus riippuisi siitä, mihin liittoon kuuluu. Se on paha paikka monille matalapalkkaisille ja meidän ay-voimallemme, Ulla Lindqvist toteaa.

– Nyt on tärkeää vaikuttaa mielipiteisiin ja koota voimat heikennyksiä vastaan. Meidän on myös hankittava lisää jäseniä. Meitä on oltava paljon ollaksemme vahvoja, hän sanoo.

Pyritäänkö nykyisessä politiikassa luomaan työpaikkoja hinnalla millä hyvänsä?

– Niin voi kyllä sanoa. Esimerkiksi työtulovähennys on tapa painaa palkkoja alaspäin pitkällä aikavälillä. Vaarana on, että työpaikat muuttuvat epävarmemmiksi ja palkat laskevat, hän sanoo.

Ulla Lindqvist kertoo, että LO yritti tuoda työympäristöasiat esille vaalitaistelussa, mutta ne eivät saaneet huomiota mediassa. Asia on tärkeä – työtapaturmien määrä on kasvanut ja samalla Ruotsin työympäristöviraston resursseja on supistettu neljän viime vuoden aikana.

Työelämän tutkimukseen on panostettava

Roger Mörtvikin, Kenneth Abrahamssonin ja Gunnar Aronssonin tavoin hän toivoo, että työelämän tutkimusta parannettaisiin. Allianssin edellisen vaalikauden ensimmäisiä toimenpiteitä oli työelämän tutkimuslaitoksen lakkauttaminen. Se on vaikeuttanut työelämäalan tutkimusta, ja  Kenneth Abrahamsson näkisi mielellään, että blokit tekisivät yhteistyötä ja vahvistaisivat työelämän tutkimuksen perustaa. Gunnar Aronsson uskoo virtuaaliseen pohjoismaiseen instituuttiin, joka perustuu pohjoismaiseen malliin. Roger Mörtvik kaipaa kokonaisvaltaista tietoa ja tutkimusta työelämästä.

Työelämän tutkimuslaitoksen lakkauttamisen jälkeen ei ole olemassa yhtään julkista toimijaa, jonka tehtävänä on seurata kokonaisvaltaisesti työelämään ja työympäristöön liittyviä asioita.  Työelämän tutkimuksemme oli aikaisemmin maailman huippuluokkaa, mutta nyt olemme hännänhuippuja. Se on murheellista, eikä poliittisesta kunnianhimosta näy sillä alueella jälkeäkään, Roger Mörtvik sanoo.

Työelämän tutkimuslaitoksessa aiemmin työskennelleen Gunnar Aronssonin mielestä paljon työympäristöön, sairauspoissaoloihin ja kuntoutukseen liittyvää tietoa ja osaamista hävisi, kun laitos lakkautettiin. Sairauspoissaolot ovat laskeneet kuuden vuoden ajan, ja olisi sekä tieteen että käytännön kannalta arvokasta ymmärtää prosessia. Hän pohdiskelee myös tulevaisuutta. Kun seuraavat vaalit pidetään vuonna 2014, viimeiset 40-luvulla syntyneet ovat 65-vuotiaita ja jäävät eläkkeelle. Tilalle tarvitaan paljon uutta väkeä, etenkin julkisen sektorin johtotehtäviin.

– Niistä paikoista kilpaillaan, ja monet niihin palkattavista henkilöistä ovat yksilöllisemmin suuntautuneita ja urakeskeisempiä kuin nykyiset työntekijät. Se voi kiristää kilpailua toisaalta heidän ja toisaalta niiden kesken, joille työ on pikemminkin osa normaalia elämää. Palkka- ja uraerot saattavat kasvaa, mutta poliittiset ryhmittymät eivät ole ottaneet asiaan kantaa, Gunnar Aronsson sanoo.